Järkiavioliitto

Tämä päivä sai minut miettimään valintoja. Sitä, olenko tehnyt elämässään oikeita ratkaisuja väärin perustein, vääriä ratkaisuja oikein perustein vai kenties typeriä ratkaisuja sattumanvaraisin perustein. Mene tiedä.

Elämässäni toistuu tahtomattani aika ajoin tilanne, jossa eräs tekemäni valinta muistuttaa itsestään. Olen yrittänyt lopettaa näitä muistutuksia ensin hyvällä, keskustelemalla järkevästi ja aikuisesti, yrittämällä ymmärtää, olemalla lempeä. Sitten pahalla, huutamalla, karjumalla, loukkaamalla ja vihaamalla. Lopulta vaikenemalla tyystin. Mikään ei auta. Rauhaan ei pääse, otetta ei irroteta.

Ja kun tällaisena päivänä, jolloin kaikki vastaantulijat kävelevät käsi kädessä jonkun toisen vastaantulijan kanssa, tarjotaan mahdollisuutta sujauttaa käsi taas toisen käteen, alkaa väkisinkin aprikoimaan. Muistelee hyviä asioita kuin kiireettömiä sunnuntaipäiviä, ajattelee rationaalisesti, käytännön kannalta ja taloudellisestikin. Miettii, ettei mikään nyt loppujen lopuksi niin kauhean kamalaa ollutkaan, ja jos hieman antaa periksi ja katsoo sormien välistä, niin kyllä kaikki oikeastaan näyttää melkein ehjältä ja hyvältä. Punnitsee yksin olemisen hyviä ja huonoja puolia, päätyy siihen, että huonoja on enemmän. Kiistelee itsensä kanssa siitä, onko täydellinen edes mahdollista ja jos ei ole, miksi siihen silloin kannattaisi pyrkiä.

Ja sitten ymmärtää, että kuitenkin kannattaa. Ettei pidä tyytyä puolikkaisiin eikä pidä katsoa sormien lävitse asioita, jotka ovat itselle liian merkityksellisiä. Eikä pidä unohtaa eikä antaa anteeksi, jos muistot ovat liian kipeitä tai loukkaus liian syvä.

Kristina Lugn on sanonut: "Rakkaus ei saa mitään aikaan ellei se toteudu tekoina." Ja minä en ärsyynny mistään niin kuin aikaansaamattomuudesta.

---------

Tänään soi The Commitmentsin soundtrackilta Destination Anywhere. "This old world ain't got no back door."