Viili

Scandinavian Music Groupin Onnellinen nainen -biisissä lauletaan näin:

"syön silloin kun tulee nälkä
yleensä aina samaa"

Harvinaisen totta ainakin tässä yhden hengen taloudessa. Varsinkin se yleensä aina samaa -kohta. Minulla on kieltämättä taipumus addiktoitua yhteen asiaan kerrallaan, eli syödä kausiluontoisesti vaikkapa pelkkää ranskanleipää ja Rainbow-vanukkaita, niinkuin toissa viikolla. Tai uuden hyvän biisin löydettyäni kuunnella sitä tuhat kertaa peräkkäin, mutta se on kyllä sukuvika koska pikkuveli tekee sitä samaa. Toistaiseksi se on ollut myös kaikkein näppärin tapa ajaa kulloinenkin poikaystävä hulluuden partaalle.

Mutta varsinainen pointti oli siis se, että yleensä kaupasta tulee ostettua täsmälleen samoja juttuja. Samaa juustoa, samaa leipää, samaa makkaraa tai kinkkua, samoja thaikuutioita.

Olen palannut tänään takaisin työelämään, mutta kun olin viikko sitten sairaimmillani, olin hoidossa ystäväni luona. Tämä kahden päivän visiitti oli suorastaan tajunnanräjäyttävä uusien ruokatuttavuuksien muodossa. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Ristiinan porkkanat (vaviskaa, kilpailijat), en-muista-minkä-merkkiset vaniljavanukkaat (hyvin vähän kaloreita, maistuu silti hyvältä) ja Rosvopaisti (täydellinen 170 gramman leikkelepakkauskoko vanhapiikatalouksiin).

Tuorein löytöni on viili. Ennen minua äklötti se venyvä, viruva osuus, mikä on purkissa lohkeavan pintakerroksen alla. Nykyään se on hyvää. Niin hyvää, että voisin syödä pelkästään viiliä aamusta iltaan.

---------

Tänään soi Antti Tuisku. Vaikka sen keikka jääkin terveydellisistä syistä tänään väliin. Tai siis juuri siksi.