"Jäntevä tyttö, pitkähkö"

Kaikenlaiset vauva-asiat ovat sattuneesta syystä tällä hetkellä pinnalla suvussamme. Vauva-asioista innostuneena etsin käsiini oman neuvolakorttini 70-luvun puolivälistä. Olen ollut syntyessäni 3450 gramman painoinen ja 52-senttinen, saanut rintamaitoa 12 kuukautta ja puhunut sanoja 10 kuukauden ikäisenä. Toisella neuvolakäynnillä korttiin on kirjattu "hyväkuntoinen imeväinen". Esikouluikäisenä olen ollut jo "terve, vilkas tyttö."

Olin tänään haastateltavana ja valokuvattavana lehtijuttua varten. Ylähuulessani on megaluokan yskänrokko ja minulla on vähemmän esteettinen mutta viikon päästä alkavaa viidakkomatkailua silmälläpitäen erittäin käytännöllinen, erittäin lyhyt hiustyyli. Kuvattavana oleminen oli edellä mainituista syistä ikävää ja yleisestikin ottaen kiusallista. Tunsin oloni Susan Kuroseksi.

Illansuussa olin raivaamassa taas yhtä jakamatonta kuolinpesää ja löysin isovanhempieni makuuhuoneen seinältä valokuvan itsestäni ehkä nelivuotiaana. On kesä, minulla on lappuhaalarit ja tukka ponnarilla, istun pumppukaivon kannella ja katson mietteliäänä maahan. Kuva oli kaunis ja tyynen rauhallinen lapsi valokuvassa näyttää siltä, että tennarin nepparin tutkiminen ja kaivonkannella istuminen ovat juuri sillä hetkellä maailman olennaisimpia asioita.

Niin ne varmasti ovat olleetkin.

---------

Tänään soi Enigman Return to Innocence. "Don't be afraid to be weak, don't be too proud to be strong."