Olipa päivä

Jos olisin julkkis, haluaisin tulla pyydetyksi Kodin Kuvalehden Olipa päivä -juttusarjaan. Tältä se näyttäisi:

Millä mielellä heräsit aamulla?

Heräsin uusien vällyjeni välistä normaaleissa ei-ihan-vielä -tunnelmissa puoli kahdeksalta ja siirsin tavoilleni uskollisesti herätystä puoli tuntia eteenpäin.

Mikä havahdutti päivään?

Kello 7.47 heräsin uudestaan pikkuveljen "Mikä on raflalasku venäjäks?" -tekstiviestiin. Utopistinen viesti ja varsinkin kellonaika selittyi sillä, että veljes oli aamujunan ravintolavaunussa matkalla Pietarista kotiin. Kävimme lyhyen tekstiviestikeskustelun venäjän kielen osaamisen hyödyllisyydestä. Sitten suihkuun, dresscodenvastainen farkut ja paitapusero -asuste ylle ja ulos. Viimeistään havahduin kävellessäni töihin reippaassa etelähelsinkiläisessä marraskuun tuulenvireessä.

Mikä pysäytti sinut tänään?

Kävelin Erottajalla kotia kohti puoli yhdeksältä illalla raahaten mukanani helkkarin isoa lasikulhoa, metri kertaa metri -kokoluokan pari kiloa painavaa Bali-kuvakirjaa ja epälukuista joukkoa muuta esineistöä. (Miksi, oi miksi.) Vilkaisin itseäni näyteikkunasta ja totesin hieman hämmästyen näyttäväni juuri siltä, miltä haluankin näyttää ja miltä minusta tuntuu. Aloin ajatella asiaa tarkemmin ja totesin myös olevani töissä siellä, missä haluankin olla, asuvani siellä, missä haluankin asua ja elämäni olevan muutenkin aika lailla sellaista, niinkuin haluankin sen olevan. Olin hyvin ähmeissäni tästä huomiosta, kun viime aikoina olen ollut pikemminkin taipuvainen ajattelemaan, että elämäni on, sori vaan äiti, yhtä vittua.

Mistä puhuit lounasaikaan?

Työkaveri-ystävän kanssa elämästä ja siitä, miten siihen periaatteessa on tyytyväinen mutta välillä saa kuristavia ahdistuskohtauksia täysin irrationaalisista syistä. Miehistä. Vähän työasioista. Menneestä viikonlopusta. Ja mistä minä sitten puhun ja kenen kanssa kun se kohta häipyy maailmalle, kysyn vaan!?

Mitä opit elämästä ja ihmissuhteista?

Elämästä opin sen, että se kannattaa elää niin, että jälkeen jääneitä itkettää kun ne kirjoittavat muistosanoja. Ihmissuhteista en oppinut mitään erityistä, ihmettelinpä vaan taas kerran sitä, millainen valiojoukko kaikenkirjavaa sakkia jokapäiväisessä elämässäni tavalla tai toisella pyörii.

Mistä unelmoit?

Unelmoin S****** t**************sta, mutta siitä ei vielä puhuta sen enempää. Ja tietysti, kuten lauantaina ostamassani sikapostikortissa lukee: "Pääsisi edes naimisiin."

Mikä jäi harmittamaan?

Vielä ei harmita, mutta sitten harmittaa, jos ensi kesäksi suunnitteilla oleva junalla Siperian halki Kiinaan -reissu jää toteutumatta tyhmistä työperäisistä aikataulusyistä.

Tapahtuiko jotain erikoista?

Puhuin joulupukin kanssa puhelimessa, mutta teen sitä nykyisin niin usein, ettei siinä oikeastaan ollut mitään kovinkaan erikoista. Erikoisempaa oli se, että keitin illalla perunoita. Vannoin kotoa pois muuttaessani, etten enää koskaan syö kuoriperunoita enkä ruisleipää. Ruisleipä on päässyt pannasta, kuoriperunat ovat edelleen mustalla listalla.

Mistä riitelit?

En riidellyt. Harvinainen päivä.

Mitä teit illalla?

Töitä. Hoidin myös hieman sosiaalisia suhteita Moskovan suuntaan. Sitten kävin postittamassa ikälopun ikinuoren tätösen 60-vuotispäivälahjan ja pari postikorttia ja ostamassa alushousuja. Kävelin kotiin, keitin perunoita tähteeksi jääneelle raclettejuustolle seuraa pitämään, paistoin sieniä ja sipulia ja söin ne kera hillosipulin ja Hesarin. Puhuin pariin otteeseen puhelimessa, kuuntelin Juicea ja kirjoitin blogia. Sitten puhuin lisää puhelimessa - ja totesin taas kerran vanhojen ystävien korvaamattomuuden.

Anna päivällesi arvosana 4-10.

Yhdeksän. Reipasta työntekoa, hyviä ihmisiä lähellä joko fyysisesti tai puhelinsoiton ja sähköpostin päässä, ja Erottajalla tullut oivallus nosti päivän saldoa ainakin puolellatoista numerolla.

Keksi päivällesi motto.

Enkä keksi, lainaan:

"Minä elän nyt niin, että kuoltuani
jumalakin itkee sitä,
että loi ihmisen ainutkertaiseksi."

-Eeva Kilpi

---------

Tämän päivän biisiksi sopii parhaiten Juice Leskisen Risainen elämä. "Rakastan elämää, mutta mitä minä teen, jos se kosii?"