Keeping up appearances

Eksyin tänään Töölöön. Noin vain, eksyä pätkähdin kotikaupungissani keskellä kirkasta päivää koska en ollut ottanut huomioon Freesenkatua joka katkaisi valmiiksi suunnitellun reittini.

Sitä ennen istuin ratikassa ja kuuntelin musiikkia. Stockan pysäkin kohdalla alkoi yht'äkkiä itkettää. Se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, mutta sen yhden biisin pintaan nostamasta yhdestä poskea pitkin valuvasta kyyneleestä tajusin, miten suunnaton määrä pettymystä minun sisälläni tällä hetkellä velloo. Tajusin myös, että kaikelle sille pettymykselle on olemassa syy, ihan oikea syy, ei pelkästään minun oma väärä käsitykseni tai virheellinen tulkintani. On olemassa raja, jota ei olisi saanut ylittää. On lupaus, jota ei koskaan lunasteta. Ja on väärin luulla, että kaiken voi jälkikäteen selittää vain sillä, ettei mikään oikeasti merkinnyt mitään. Korjata kaiken käskemällä olemaan rikkomatta itseään.

Myöhemmin illalla kuulin, että minut oli nähty tänään kaupungilla ja sanottu minun näyttäneen äärimmäisen tyylikkäältä itsevarmuuden ruumiillistumalta.

Uuden talvitakin alle voi piilottaa paljon kaikkea rikkinäistä ja silti antaa ehjän vaikutelman.

---------

Tänään soi se biisi.