Kutsuttuja vieraita

Laatuviikonloppu laatuseurassa laatuaikaa viettäen. Legendaarinen "Siskot ja sen veli" -kolmikko koolla jälleen, tällä kertaa Pyhän Pietarin sijasta näyttämönä marraskuinen Gelsingfors.

Olipa ihanaa. Nähdä pitkästä aikaa. Juoda kohtaamisen kunniaksi puolijäähtynyttä Sovetskoje Shampanskojeta ja syödä Korkunovin konvehteja ja kaviaarisipsejä. Istua Bar Teoksessa tapasten ja punaviinin äärellä puhumassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Siirtyä sieltä Kom-ravintolaan pelaamaan Trivial Pursuitia, sitä ainoaa oikeaa, vuoden 1986-painosta tietysti. (Mie voitin!) Nukkua siskonpetissä tornikamarissa ja syödä kattilallinen maailman parhaan puuronkeittäjän keittämää puuroa aamupalaksi iltapäivällä. Notkua kaupungilla, hakea tanssivat naiset kehystämöstä ja juhlallisin seremonioin naulata ne taiteilijan läsnäollessa arvoiselleen paikalle, seinälle sohvan yläpuolelle.



Ja sitten syötiin taas, nostettiin pöytä keskelle lattiaa ja sulatettiin puoli kiloa raclettejuustoa, juotiin lisää punaviiniä, puhuttiin lisää ja vielä vähän lisää. Todettiin, että maailmassa on niin paljon paikkoja ja niin vähän aikaa käydä niissä kaikissa, niin paljon kirjoja ja niin vähän aikaa lukea nekin kaikki. Onneksi toinen siskoista lähti tänä aamuna lentokentälle kartoittamaan taas yhtä maailman paikkaa. Veli puolestaan meni kartoittamaan kummilapsen kasvukäyrää, mikä on tietysti äärimmäisen tärkeää sekin. Toinen sisko jäi tornikamariinsa puuhailemaan puoliteholla, pesemään lakanapyykkiä, tiskaamaan punaviinilaseja ja miettimään, että hyvien ihmisten hyvä seura kampeaa väkisin irti harmaasta arjesta jättäen hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Ja kylläpä tuntee itsensäkin hyväksi ihmiseksi, kun saa vihdoin suoritettua kolme kuukautta suunnitellun suihkuverhonpesuoperaation.

---------

Viikonlopun kaunista naislaulantaa -teemasta jäi soimaan Alanis Morrissetten Ironic. Koska elämällä on hassu tapa sekä vetää matto alta että puolihuolimattomasti hivuttaa se jalkojen alle takaisin.