Hihihihihihi-poks

Tuokiokuvia työelämästä byrokraattisessa valtionhallinnossa -sarjamme jatkuu.

Tapahtui meillä tänään: hysteeristä hihitystä. Hysteerisiä citysusi Kostamuksesta -juttuja. Hysteeristä kuplamuovinpaukutusta. Hysteerinen jännetuppitulehdus liiallisesta kuplamuovinpaukutuksesta. Löydettiin uusi lounaspaikka. Ei ihan jääty purettavan merikadettikoulun seinän alle eikä edes nähty Ville Komsia, mikä on sinänsä harmi, koska tällä mielenosoitusmentaliteetilla varustettuina oltaisiin luultavasti liitytty seuraan ja meidätkin olisi pitänyt kuljettaa kylmettyneinä sairaalaan. (Mitä tästä opimme, villahousuja kannattaa pitää mukana muuallakin kuin jalkapallokatsomossa marraskuussa.) Lopulta vedettiin työhuoneen ovi kiinni ettei naapurit häiriinny ja laulettiin kovaäänisesti kuorossa että EI VUODET KULU, NE KULUTTAA, PUREE PALAN, SITÄ MUTUSTAA...

Ja se minkä koetat jättää taa, muistaa ihan auringon varmasti muistuttaa.

---------

Tänään soi siis Kolmannen Naisen Elämän tarkoitus. Tässähän se käsillä lienee.