Invalidin elämää

Havainto: Keskivertoihmisen aamutoimet sisältävät suorastaan pöyristyttävän määrän erilaisia vedellä lutraamista ja kahta kättä vaativia toimenpiteitä. Jätin suihkussa käynnin suosiolla väliin ensimmäisenä invaliditeettiaamuna ja lähdin sormipaketti tanassa ja tukka likaisena keräämään sympatiaa työyhteisöltäni.

"Voi sua soheltajaa" oli ainoa, hyvällä tahdolla sympaattiseksi tulkittavissa oleva lausunto. Luultavasti kaikki liukastumisonnettomuuksissa raajojaan katkoneet olivat kuluttaneet viikon sympatiavarannot loppuun ja säälittävä sormivammani sai pärjätä omillaan.

Yksikätisenä eläminen altistaa uusille tapaturmille. Kipeä sormi kolahtelee väkisin joka paikkaan vaikka sitä kuinka yrittäisi varoa, yhdellä kädellä taiteilu vie huomion niin, että on jatkuvassa vaarassa törmätä johonkin, pudottaa jotain, osua kyynärpäällä kaikkiin teräviin kulmiin ja saada kassajonossa kanssaihmisten vihat niskaansa kun lompakon kanssa operointi sujuu niin h i t a a s t i.

Sittemmin olen, kiitos kysymästä, käynyt suihkussakin. Toimitus vaati luovuutta ja käden taitoja kehittävää jeesusteippi- ja muovipussiaskartelua.

Onneksi viikon merkittävin seurapiiritapahtuma, pikkujoulukauden avaus, oli tarkoituskin viedä läpi pitkävartisiin mustiin hansikkaisiin verhoutuneena. Eipä riko nuhjuinen sideharsosormi tämäniltaista eleganssia.

---------

Tänään soi Leevi and the Leavingsin Amalia. Sillä särky hellittää tai sen unohtaa kun tanssii ja muistoihinsa nukahtaa.