Verta, pornoa ja propagandaa

Tapahtui tornikamarissa eilisiltana: Kuunvalossa kiiltelevä Hackmannin kokkiveitsi. Lattialla tummuva verilammikko. Ja muka-viattomana pianojakkaralla nököttävä viirivehka.

Mitä tekee järkevä, itsenäinen sinkkunainen leikattuaan veitsellä kuivahtaneen viirivehkan lehden sijasta puoli sormenpäätä irti? Soittaa äitille, tietenkin. Käärii sormen talouspaperiin ja käy vahingoittumattomalla kädellä laittamassa pesukoneeseen jääneet pyykit kuivumaan. Luuttuaa verijäljet lattialta. Miettii hajamielisesti, että jos joku sattuisi liikkumaan tähän aikaan iltayöstä apteekin lähettyvillä, tämä joku voisi ehkä tuoda laastaria. Havahtuu puolen tunnin kuluttua tapahtuneesta siihen, että sormenpäästä valuu edelleen vuolaasti verta. Tulee järkiinsä, päättää kuiviin vuotamisen sijasta turvautua lääkintähenkilökunnan apuun ja ei suinkaan kävele vaan ajaa tyyriisti taksilla Mehiläisen päivystyspoliklinikalle. Alkaa tuntea olonsa Vakavasti Sairaaksi kun joutuu makaamaan pitkälleen toimenpidehuoneen leikkauspöydälle. Puree hammasta ja uikuttaa kun "sormi on kyllä aika herkkä paikka joten tää voi nyt vähän kirpaista" -lääkäri tunkee puudutusainetta kynnen alle ainakin vartin verran. Katsoo muualle kun samainen lääkäri neuloo puolikkaan sormenpään takaisin paikoilleen. Tuntee itsensä taistelussa haavoittuneeksi sotasankariksi poistuessaan Mehiläisestä sormi paketissa. Päättää olevansa kuitenkin sen verran lievästi haavoittunut, että taksin sijasta ajaa taloudellisesti raitiovaunulla kotiin.

Ja kotona pääsee parku, kun taas piti olla niin urhea niin yksin.

---------

Eilen soi CMX:n Veitsenterä. Koska minä muistan suuren pienuuteni.