Saimaa on aamulla kauneimmillaan

Kävelin taas tänään saarta ympäri ja kuuntelin hienoa sinfoniaa. Jää soi sulaessaan. Isot jäälautat pomputtivat bassojaan rantakivikkoa vasten, aivan rannassa murskaantunut jäämassa kujersi ja vihelsi, kristalliakin kirkkaampi ohut riite helisi kuin ksylofoni särkyessään aamuauringon lämmössä. Tuuli puhalsi aaltojen tahtiin nousevan ja laskevan rytmin ja varjoisissa poukamissa kuului vain hiljainen ritinä ja kohina, kun aurinko haurastutti vielä voitolla olevaa paksua, yhtenäistä jääkerrosta. Satunnaiset ohikulkijat laavulla vetivät huppuja tiukemmin kiinni ja päivittelivät luihin ja ytimiin yltävää, selältä puhkuvaa tuulta, minä käänsin pipon reunoja pois korvilta että kuulisin paremmin kaikki jään äänet.

Ja muutaman kymmenen metrin päässä jään reunasta, avovedessä, kulki punakylkinen rahtilaiva matkalla jonnekin kauas.

---------

Tänään soi Päivi Portaankorvan esittämä Balladi elokuvasta Klaani. Ihana biisi, ja hyvä oli leffakin, vaikka toki surkea ja lohduton.