Ärhäkkä soppa

Kuten on jo käynyt ilmi, minusta tulee elokuussa yhden Auliksen täti. Olen siitä hyvin, hyvin iloinen ja erittäin, erittäin onnellinen. Olen myös hieman, hieman huolissani, koska henkilökohtainen tätikokemukseni asettaa tätinä olemisen riman suorastaan pelottavan ylös.

Minulla on nimittäin maailman ylivoimaisinta parhautta edustava täti. Aion pyrkiä olemaan samanlainen Aulikselle, mutta hieman epäilen, pystynkö koskaan vastaavaan suoritukseen.

Täti keitti tänään älyttömän hyvää lohisoppaa viidessätoista minuutissa, että kerkesin parturiin. Täti oli ostanut lipun J. Karjalaisen älyttömän hyvälle Lännen-Jukka -keikalle. Täti on vähän niinkuin äiti, muttei kuitenkaan, vaan oikeastaan paljon enemmän.

Olen käynyt tänään lisäksi finanssipoliittisia neuvotteluja, potkiskellut autonrenkaita pikkuveljen kanssa (talven mittainen paikallaan seisoskelu ei tee hyvää Corollan jarruille ja jarruvikaisella autolla ajelu ei ehkä tee hyvää minulle), hankkinut pääsiäistipuvärjäyksen, käynyt tapaamassa Onnipoikaa, viettänyt ex tempore -sukulaisiltapalaa ja käynyt äitin kanssa saunassa. Äksöniä piisaa.

---------

Tänään soi Lännen-Jukan biisi Häntä. Ei päätä eikä häntää, mutta kyseisen laulun opetus olikin, ettei kaikessa tarvitsekaan olla.