Syksy 2006

Tulisit minua puolitiehen vastaan.

Kävelisit kaupungin läpi, kortteli korttelilta sinun laidaltasi kohti minun laitaani, kahisuttaisit kulkiessasi märkiä keltaisia vaahteranlehtiä tennareittesi alla niin että farkkujen lahkeet kastuisivat. Valitsisit oikean reitin, sen, mitä pitkin minä kuljen omalta laidaltani kohti sinun laitaasi ja kahisutan keltaisia vaahteranlehtiä tennareitteni alla. Kävelisit oikealla puolella tietä, samalla, millä minäkin, ettemme vahingossa kulkisi toistemme ohi toisiamme näkemättä.

Tai jos et suostu kävelemään, kun et suostu, hyppäisit ratikkaan. Jättäisit maksamatta, istuisit yksin penkille ja katsoisit Mannerheimintien maisemia, haroisit sotkuista tukkaa pois silmiltä niin kuin aina huomaamattasi harot. Jäisit pois oikealla pysäkillä, sillä, millä minä jo odottaisin sinua. Tai seisahtaisit katoksen alle sateelta suojaan hetkeksi, seuraavaan ratikkaan asti, sillä kun se pysähtyisi, minä astuisin siitä ulos.

Tulisit puolitiehen vastaan. Et ottaisi kädestä kiinni etkä katsoisi silmiin, vaan sanoisit luultavasti jotakin asiatonta mieluummin kuin asiallista. Joka tapauksessa sanoisit jotakin sellaista, mikä saisi minut hymyilemään. Olisit sinä, riittävän monta kriteeriä täyttävä minulle. Antaisit minun olla minä, tarpeeksi suurenmoinen sinulle.

Tulisit puolitiehen. Jatkettaisiin siitä yhtä matkaa. Katsottaisiin samaan suuntaan, minä sovittaisin askeleeni sinun askeleisiisi ja sinä minun. Kahisutettaisiin keltaisia vaahteranlehtiä tennareittemme alla niin että molemmilla olisi samalla tavalla kastuneet farkunlahkeet, mentäisiin siihen yhteen kahvilaan ja tilattaisiin molemmille kaakaota ja kermavaahtoakin. Puhuttaisiin kauniita ja puhuttaisiin rumia tai oltaisiin vaikka kokonaan hiljaa. Joka tapauksessa minulla olisi kivaa ja sinulla mukavaa. Unohdettaisiin hetkeksi se, miten kovasti pelottaa, toisemme ja itsemme ja elämäkin vielä, astuttaisiin heikolle jäälle ja luotettaisiin siihen, että se kantaa molempien painon.

Tulisit minua puolitiehen vastaan. Vähemmällä en tule toimeen. Enempääkään en tahdo.

---------

Tänään soi se kappale, missä kaksi roikkuu samassa hirressä. Eivätkä lopulta kävele käsi kädessä pois.