Vaikkei lähtiessä vielä arvannutkaan

Söin vielä eilisaamuna aamupalaa ylläolevissa maisemissa. Lienee sanomattakin selvää, että kotiinpaluu helsinkiläiseen loskaan tuntuu jotenkin ankealta. Kahdessa viikossa ehtii näemmä unohtaa, millainen olikaan se oma elämä, mistä lähti pitämään lomaa. Eikä se elämä edes pysynyt samana poissaollessani, minulla on nyt kahden vaihtoehtoisen tulevaisuuden sijasta enää yksi. Eteläiseltä pallonpuoliskolta katsottuna vaihtoehtoisten tulevaisuuksien määrän puolittuminen tuntui suurelta helpotukselta, ja ainakin kotiinpaluun ensi tuntien ajan tunne on pysynytkin sellaisena.

Nyt on aika pestä pyykit, seuloa posti, soitella lomakuulumispuhelut ja yrittää pysytellä hereillä iltaan asti jet lagista huolimatta. Ja jatkaa huomenna tallustelua kohti uusia seikkailuja ja uusia matkoja - seuraavan reissun suunnittelupalaveri on onneksi jo ylihuomenna.



---------

Tänään soi kaikkien kotiinpaluubiisien kotiinpaluubiisi, Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Kerran elämässä. Vaikka tässä elämässä se tuntuu olevan ajankohtainen aika usein.