I'm glad I spent it with you

Minulla oli synkeimpinä viime syksyn hetkinä tapana kirjoittaa vihkoon ylös niitä harvoja hyviä asioita, joita elämässäni tunsin olevan. En ole tehnyt sitä enää aikoihin, luultavasti hormonibuustauksella normaaliksi palautuneen kilpirauhastoiminnan johdosta, mutta jotenkin se vihko tuli tänään mieleen.

Olin jossain vaiheessa päivää eläimellisen raivon vallassa kiitos useammankin jakamattoman kuolinpesän, autorekisterikeskuksen, Lappeenrannan maistraatin Imatran palvelupisteen narisevan virkailijan sekä niiden harvojen elossa olevien perheenjäsenteni, joiden kanssa olisin halunnut kiihkeästi kommunikoida ja jotka sitkeästi olivat vastaamatta puhelimiinsa. Myös Georgian ympäristöministeriö ja valtioiden välisten sopimusten solmimisen protokollasäännöt tekivät parhaansa siirtääkseen raivoa vielä pari piirua eläimen suuntaan.

Ja sitten, noin vain, tämä muuttuikin hyväksi päiväksi. Angstista avautuminen rakkaalle listalle helpotti raivoa hetkellisesti. Jakamattomat kuolinpesät eivät jakautuneet, mutta autorekisterikeskus- ja maistraattiasiat selvisivät. Elossa olevat perheenjäsenet vastasivat puhelimiinsa yksi toisensa jälkeen. Georgian ympäristöministeriö on toivoton tapaus jonka suhteen ei auta muu kuin zen-mielenlaatu ja lootusasento. Valtioiden välisten sopimusten solmimisen protokollasääntöviidakkokin selvisi huomattavasti kun sitä oli hutkinut hetken henkisellä vesurilla.

Muita hyvän päivän tunnusmerkkejä: Ilmoittauduin hauskaan "näin sinusta tulee parempi ihminen ja työyhteisön jäsen" -koulutukseen Aulangolle, missä en ole koskaan käynyt. Gordion-tyyppinen viheliäinen budjettisolmu aukesi ilman miekanheilutusta. Päätin ostaa heti Moskovaan muutettuani hedelmäkorihatun häihin (nämä ovat ne samat häät jotka olivat jo syksyllä hyvien asioiden listalla) sekä kristallikruunun. Tilille räpsähti palkka, joka ensimmäistä kertaa oli minulle kuuluva korvaus tekemästäni työstä täysimääräisenä. Ostin pääsylippuja sinne tänne kaikenlaisiin hauskoihin tapahtumiin. Palkitsin itseni siitä, että olen olemassa syömällä katkarapuvoileivän Café Argosissa. Ensimmäisiä syntymäpäiviään ensi viikolla viettävälle Very Important Personille löytyi oivallisen feministinen syntymäpäivälahja, postin täti auttoi ystävällisesti lahjan paketointipulmissa, paketin kotiinkuljetus oli halvempi kuin normaali postitus ja illan päätti elämää suurempaa filosofointia sisältänyt "kotiäiti meets citysinkku ja silti he siis vaan taas NIIN ymmärtävät toisiaan" -puhelu Very Important Personin äiskän kanssa. Joka oli opetellut lumilautailemaan.

Huomenna taas eksymään Latviaan. Luvassa ainakin Irlannin suurlähetystön masinoimat St. Patrick's Day -bileet, georgialaista ruokaa ja shampanjamaljojen nostelua yhdessä maailman parhaimmista seuroista.

---------

Tänään soi Lou Reedin Perfect Day. Koska tämä oli aika lähellä sellaista - ne päivät ovat, jolloin tuntee olevansa kaikilla tavoin elossa.