~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Onnen oikukas polku

Minulle suositeltiin tänään Hertta-sarja -tyyppistä lähestymistapaa elämääni. Päätin kokeilla:

Aaamuaurinko hyväili varakreivitär von Handschuhin, kaupungin rikkaimman perijättären kainosti päivettynyttä hipiää kun hän heräsi budoaarissaan jugendlinnansa ylimmässä kerroksessa. Hän venytteli laiskasti vuoteessaan, mutta joutui sitten kiskaisemaan jalosukuisen ahterinsa pikavauhtia ylös ja laittautumaan valmiiksi, koska muisti aikoneensa mennä aamulla työterveyshuollon määräämiin laboratoriotutkimuksiin. (Lipsahdus Hertta-sarjasta arkirealismin puolelle, pyydän anteeksi.)

Aamupäivällä varakreivitär otti puhelun veljelleen, 28-vuotissyntymäpäiviään suvun tiluksilla viettävälle varakreivi von Handschuhille. Varakreivi totesi elämänsä olevan 28 vuoden iässä käytännössä ohi ja ilmoitti odottelevansa tästälähin kuolemaa. Lisäksi hän kertoi selostavansa Idolseja syntymättömälle lapselleen avovaimonsa, markiisitar af Kleine-Heidelandin mahan läpi sekä laulavansa lapsiparalle Maj Karman ja Viikatteen kappaleita. Varakreivitär von Handschuh oli aateliselle arvolleen sopimattomasti tikahtua nauruun miettiessään, mitä isänsä varakreivin Idols-selostusta, Maj Karmaa ja Viikatetta vuorotellen kuuleva kallisarvoinen jälkikasvu mahtoikaan tästä kaikesta olla mieltä. Puhelun lopuksi aatelissisarukset kävivät vielä ajatustenvaihtoa laittomista aseista ja suunnattomasta perinnöstään. Varakreivitär suunnitteli hetken Heikinlaakso-tyyppistä verilöylyä laittomien perintöaseiden avustuksella, mutta muisti sitten, ettei osannut ampua, ja luopui suunnitelmasta toistaiseksi.

Varakreivitär nautti varhaisen keittolounaan (kysyn vaan, miten Amican nakkiborssista saa runollista Hertta-sarjaa?) hotkimalla ja poistui sitten viettämään aurinkoista kevätiltapäivää kaupungille. Muutamia pikku ostoksia tehtyään (kengänpohjalliset kaksi euroa, halpaa, sanon minä!) hän siirtyi takaisin budoaariinsa, söi hieman kanafetasalaattia ja lähti sitten harjoittamaan ruumiinkulttuuria. Lopputulos oli se, että varakreivittären degeneroitunut polvi on taas tohjona. Sumuisessa Helsingin illassa nilkutti siis vähemmän jalosukuisesti puoliääneen sadatteleva hahmo pitkin Runeberginkatua Stadikalta kotiin.

Loppukaneetti: Aitoon Hertta-sarjaan verrattuna varakreivittären elämässä on suorastaan huutava pula ritareista, uljaista prinsseistä, salskeista sulhaskandidaateista ja muista kilpakosijoista. Noin muuten ihan kelpo kamaa.

---------

Tänään soi Kate Bushin Wuthering Heights. Varakreivitär on nähty taas Free Record Shopin kaksi cd-levyä 20 eurolla -laarien äärellä.