Vierailulla ullakkokamarissa

Kävin Ryanairin avustuksella viikonloppumatkalla Latviassa joten tässä jälleen yksi matkakertomus. Vertailun vuoksi voi tutustua myös kilpailevaan versioon vierailuni kulusta.

Latviaan muutti vuodenvaihteessa pikkusiskoksi puolessatoista vuodessa adoptoimani entinen työkaveri, jonka kanssa jaettiin ensin sama pieni työhuone, työasiat ja työaika, sitten pikkuhiljaa kaikki muutkin asiat ja iso osa kaikesta muustakin ajasta. Jokapäiväisihmisten poistuminen elämästä tekee aina kipeää, mutta sitäkin riemullisempi oli jälleennäkeminen Riian lentokentällä perjantai-iltana.

Pikkusisko oli löytänyt asunnokseen vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan ihanan ullakon. Mukulakivikadulta pujahdettiin sisäpihalle, jonka nurkassa oli ovi, josta mentiin sisään, kiivettiin portaat ylös, avattiin toinen ja vielä kolmaskin ovi ja oltiin perillä. Ullakolla odotti pullo paikallista shampanjaa ja puhuttavaa aamuyöhön asti.

Pikkusisko oli tavoilleen uskollisesti löytänyt myös erinomaisen hauskan, kansainvälisen kaveripiirin uudesta kotikaupungistaan. Tämän vuoksi kulutimme puoli lauantaita etsimällä jotakin vihreää puettavaksi ylle illan St.Patrick's Day -bileisiin. Löysin viimein vihreän kaulakorun ja rannerenkaan. Pikkusisko päätti, että vihreät alushousut ovat riittävät Paddyn muistamiseen. Illan bileet olivat juuri niin kansainväliset kuin odottaa saattoi, keskustelin sujuvasti latvialaisen koti-isän kanssa Neuvostoliiton vaikutuksesta Baltian maiden kohtaloihin, vertailin Suomen ja Irlannin ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmiä illan isännän kanssa, hihitin suomalaisen sotalapsen ruotsalaisjälkeläisen haikeille Göteborg-muisteloille, väittelin Kimi Räikkösen älykkyysosamäärästä yhden tanskalaisen korkeakouluharjoittelijan kanssa ja tanssin toisen kanssa Michael Jacksonia, ihmettelin hollantilais-ukrainalaisen juutalaisen seurassa turkkilaista vatsatanssityyppistä diskoilua, ja lauloin kahden Latvian venäläisen ja yhden norjalaisen kanssa, että "Но если есть в кармане пачка сигарет, значит все не так уж плохо на сегодняшний день." Ei lainkaan hullummat kemut. Ja sushi for beginners oli hyvää, samoin Guinness. Se jäi selvittämättä, oliko Patrick komea vai ei, koska Dublinissa samaa tilaisuutta juhlistaneen kirjeenvaihtajan puhelimesta loppui akku juuri kriittisellä hetkellä.

Sunnuntaina oli asianmukainen krapula. Ja ihan totta, meillä oli kaikesta huolimatta kunnianhimoinen tarkoitus mennä sotamuseoon, mutta hairahduimme museomatkalla kenkäkauppaan ja shoppailumoodi meni jälleen päälle. Ostin hukattavaksi taas yhden vaaleansinisen sateenvarjon, koska satoi vettä. Tuleva täti sai toistaiseksi voimakkaimman "minusta tulee täti!!!" -kohtauksensa paikallisen ostoskeskuksen toisessa kerroksessa sijaitsevassa vaatekaupassa ja investoi epäröimättä liudan lateja 50-senttisiin keltaisiin kirahvipotkuhousuihin. Krapularuokaa ja kokista Santa Fén sisarravintolassa ja illalla reissun ehdottomasti kruunaava ohjelmanumero: vieras vietiin Norjan lähetystön saunaan neljän salskean skandinaavimiehen, yhden salskean hollantilaisen ja yhden suomalaisen Ullan kanssa. Saunassa oli hyvät löylyt ja pinta-alan rajallisuudesta johtuen varsin tiivis tunnelma... Saunan jälkeen vielä iltapalalle poikain kanssa ja sitten ullakolle nukkumaan. Täysikuu valvotti niin, että saimme kehiteltyä vähintäänkin loistavia teorioita ihmisten välisistä suhteista ja puitua kaikki entiset, nykyiset, menneet ja tulevat mies-, työ-, sukulais-, ja muutkin olennaiset asiat oikeille sijoilleen.

Arki alkoi, systeri meni töihin. Minäkin kävin tutustumassa Suomen suurlähetystöön ja hengasin loppupäivän itsekseni kaupungilla. Kävin tapani mukaan sytyttämässä ortodoksikirkossa kynttilöitä, nyt kuolleiden ja elävien lisäksi myös syntymättömille. Ostin tulppaaneja, kiertelin vanhaa kaupunkia, istuin kahvilassa, josta kaksi vuotta sitten aloitin tutustumisen Riikaan, kirjoitin päiväkirjaa ja mietin niitä kahta vuotta, kaikkea sitä, mitä on tapahtunut, kaikkea sitä, mitä tulee tapahtumaan. Ja olin yhtä aikaa iloinen ja surullinen, toiveikas ja toivoton, rohkea ja pelokas elämäni edessä.

Reissu päättyi siten kuin oli alkanutkin, kohotimme kuohuviinimaljat Riian lentokentällä itsellemme ja äärihauskalle viikonlopulle. Takaisin palatessa Tampereella satoi räntää.

---------

Tänään soi Nancy Sinatran Bang Bang (My Baby Shot Me Down). Se Kill Billin soundtrack-biisi siis. Sitkeä tekele pysymään päässä.