Rankka ankka

Vietin eilen nimipäiväiltaa katselemalla, kuinka kaksi miestä imeskeli ankanluita.

Ei se tosin ollut koko totuus. Koko totuus oli se, että menimme Pietarin parhaaseen kiinalaiseen syömään Pekingin ankkaa.



Ankka oli hyvää ja seurasta samat kommentit. Lisäksi ankasta on riittänyt nyt noin kolmen päivän ajan riemua erilaisten tarinoiden muodossa. Tänään tosin aloimme puhua vaihtelun vuoksi myös hanhista. Ja Nils Holgerssonista.

Tässä se ankka oli. Ennen kuin se syötiin.



---------

Tänään soi M.A. Nummisen Munat jäi vetoketjun väliin. Kiistaton suomalaisen populaarikulttuurin helmi. Olen selvästi viettänyt liikaa aikaa miespuolisessa seurassa viime päivinä.