Les temps sont durs pour les rêveurs

Tänään vain kaksi pientä havaintoa:

1) Jos näyttää itselleen lounaseväitä syödessä internetistä valokuvaa, missä näkyy palmu, hiekkaranta ja hotelli, mihin on kuukauden kuluttua aikaissa majoittua, ja tämän näyn johdosta alkaa itkeä tihrustaa onnesta työhuoneensa nurkassa, on käsittääkseni perustavanlaatuisesti loman tarpeessa.

2) Jos ei halua olla yksinäinen, typerään elämäänsä, työhönsä ja rakkauteensa kyllästynyt, säälittävässä pikku kopperossa asuva ja paremman tekemisen puutteessa pakonomaisesti liikuntaa harrastava köyhä vanhapiika, kannattaa kuunnella Amélien soundtrackia. On kyllä yhä kaikkea edellä mainittua, mutta jotenkin se tuntuu silti ihan hohdokkaalta.

---------

Tänään soi siis La Valse d'Amélie. "Et de ratage en ratage, on s'habitue à ne jamais dépasser le stade du brouillon. La vie n'est que l'interminable répétition d'une représentation qui n'aura jamais lieu."