Blogiblokki

Kun on tarpeeksi monta päivää kirjoittamatta blogia, ja niiden päivien aikana tapahtuu tarpeeksi paljon asioita, alkaa kärsiä pahalaatuisesta writer's blockista. Haluaisi kirjoittaa kaikesta siitä, mitä on tapahtunut, ja mistä on tapahtumahetkellä ajatellut kirjoittavansa, mutta ei laiskuuttaan viitsi alkaa referoimaan viimeisten kahden viikon tapahtumia. Ei muista enää mehevimpiä juttuja eikä niitä kuolemattomia ajatuksia, joita koki tarpeelliseksi nettiavaruuteen syljeskellä.

Ja sitten ei kykenekään kirjoittamaan mitään.

Helpottaakseni asiantilaa, tässä referaatti: Olin viikon Georgiassa joulupukin kanssa. Matka oli ajatuksia herättävä, kiva, raskas, vakava, hauska ja mielenkiintoinen. Tapasin lentokoneessa miellyttävän, fiksun ja komean saksalais-ranskalaisen miehen, mikä vahvisti uskoani siihen, että kassajonoissakin voi törmätä Siihen Oikeaan. (En minä kyllä siihen teoriaan usko edelleenkään, mutta silti hauska sattuma.) Sen jälkeen olin noin vuorokauden Suomessa ja lähdin neljän päivän työmatkalle Pietariin. Oli kivaa, raskasta ja hauskaa. Sain sähköpostiini mäyräkoiralle kirjoitettua kokeilevaa runoutta, kuulin blinikioskilla suorapuheisia kalsarinkääntötilityksiä ja synttäripäivänäni hotelli lahjoitti minulle viinipullon ja onnittelukortin. Olin liikuttunut ja yhtä aikaa hieman huolissani siitä, että olen viettänyt siinä hotellissa kuluneiden 1,5 vuoden aikana aivan liikaa öitä.

Ja sitten tulin takaisin Suomeen vain päättääkseni lähteä kesäkuussa junalla Siperian halki Kiinaan.

Tunnen olevani erittäin elossa ja tunnen olevani oma itseni. Tästä on hyvä jatkaa.

---------

Tänään soi Maija Vilkkumaan kokoelmalta Ingalsin Laura. Koska luulen pääseeni siihen vaiheeseen, missä tosiaankin teen mitä huvittaa. Vaikka ketään ei edes kaduttaisi.