Asettele täs kivvii sit.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi olen pohtinut tänään isänmaallisuutta teoissani. Aloitin pohdinnan, kun taustalla soi radio-ohjelma Juice Leskisestä ja televisiossa Lehto, Määttä ja Rahikainen seisoivat äänettömästi asennossa. Laitoin Juicen mykäksi ja lisäsin television volyymia vain niissä kohdissa, missä lempparini Rokka oli äänessä.
Olisi näinä viina-alennusmyynnin aikoina perin suomalaista sanoa, että heräsin krapulassa, mutta en herännyt, koska baarissa oli eilen tylsää ja menin olosuhteisiin nähden aikaisin nukkumaan. Luin kuitenkin Hesarin herättyäni, ja ihastelin samalla kotimaista riippumatonta tiedonvälitystä. Hyvin isänmaallista. Ja katselin vastapäisen talon pihalla myrskytuulessa lepattavaa Suomen lippua. Täydellisestä itsenäisyyspäivän säästä puuttui vain räntäsade.
Söin aamiaiseksi Muhku-sämpylän ja join maitoa. Ja luin Pirkka-lehdestä Kari Tapion haastattelua. Hyvin isänmaallista, koska suomalaisten lisäksi tuskin kukaan muu kansa juo aikuisena ruokajuomaksi maitoa ja Kari Tapiossa ja Pirkka-lehdessäkin on aimo annos patriotismia. Hyvin alkanut isänmaallisuus kyllä tyssäsi siihen, että käytin iltapäivän lukemalla brittiläisen kirjailijan teosta englanniksi ja katsomalla ranskalaisen elokuvan. Olipa varsinainen pahan mielen leffa.
Ranskalaisen elokuvan jälkeen päätin suorittaa päivän ehdottomasti isänmaallisimman teon. Mieli teki pitsaa, mutta kävelin nokka pystyssä kaikkien reitille osuneiden neekeri- ja karvakäsipitserioiden (Myönnän, ettei ilmaus ole ehkä poliittisesti aivan korrekti, mutta miksi muuksikaan niitä sitten kutsuisi? Maahanmuuttajapitseria? Ei kai sentään.) ohi ja ostin itsenäisyyspäiväateriani Kotipitsasta. Pitsan paistumista odotellessani lueskelin iltapäivälehdistä pääministerin exän avointa tilitystä numero 78. Paljosta vetoa, että se mimmi oli jo tilannut Linnan juhliin puvun ja siksi sitä nyt niin riepoo.
Mutta älä sure, Susan. Tekstiviestitse jättämisestäkin toipuu. Suosittelen kokemuksesta, että olisi kannattanut varastaa Matin kahvinkeitin ja takavarikoida television kaukosäädin, se helpottaa tuossa tilanteessa niin ettei tarvitse ripustautua epämääräisiin iltapäivälehtien toimittajiin lohtua saadakseen.
---------
Tänään soi tietysti YUP:n Itsepäisyyspäivä.
Olisi näinä viina-alennusmyynnin aikoina perin suomalaista sanoa, että heräsin krapulassa, mutta en herännyt, koska baarissa oli eilen tylsää ja menin olosuhteisiin nähden aikaisin nukkumaan. Luin kuitenkin Hesarin herättyäni, ja ihastelin samalla kotimaista riippumatonta tiedonvälitystä. Hyvin isänmaallista. Ja katselin vastapäisen talon pihalla myrskytuulessa lepattavaa Suomen lippua. Täydellisestä itsenäisyyspäivän säästä puuttui vain räntäsade.
Söin aamiaiseksi Muhku-sämpylän ja join maitoa. Ja luin Pirkka-lehdestä Kari Tapion haastattelua. Hyvin isänmaallista, koska suomalaisten lisäksi tuskin kukaan muu kansa juo aikuisena ruokajuomaksi maitoa ja Kari Tapiossa ja Pirkka-lehdessäkin on aimo annos patriotismia. Hyvin alkanut isänmaallisuus kyllä tyssäsi siihen, että käytin iltapäivän lukemalla brittiläisen kirjailijan teosta englanniksi ja katsomalla ranskalaisen elokuvan. Olipa varsinainen pahan mielen leffa.
Ranskalaisen elokuvan jälkeen päätin suorittaa päivän ehdottomasti isänmaallisimman teon. Mieli teki pitsaa, mutta kävelin nokka pystyssä kaikkien reitille osuneiden neekeri- ja karvakäsipitserioiden (Myönnän, ettei ilmaus ole ehkä poliittisesti aivan korrekti, mutta miksi muuksikaan niitä sitten kutsuisi? Maahanmuuttajapitseria? Ei kai sentään.) ohi ja ostin itsenäisyyspäiväateriani Kotipitsasta. Pitsan paistumista odotellessani lueskelin iltapäivälehdistä pääministerin exän avointa tilitystä numero 78. Paljosta vetoa, että se mimmi oli jo tilannut Linnan juhliin puvun ja siksi sitä nyt niin riepoo.
Mutta älä sure, Susan. Tekstiviestitse jättämisestäkin toipuu. Suosittelen kokemuksesta, että olisi kannattanut varastaa Matin kahvinkeitin ja takavarikoida television kaukosäädin, se helpottaa tuossa tilanteessa niin ettei tarvitse ripustautua epämääräisiin iltapäivälehtien toimittajiin lohtua saadakseen.
---------
Tänään soi tietysti YUP:n Itsepäisyyspäivä.
Tornikamarista tarinoi Laurakaisa | 18:38
4 Comments:
Miten olisi, jos kutsuisit niitä pitserioiksi. Vai kutsutko niitä toisia karvakorva-junttila-pitserioiksi?
En toki. Kosovolainen lähikotipitsayrittäjäni ei varmaankaan pitäisi siitä, jos kutsuisin häntä juntiksi. Eikä hänellä ole edes kovinkaan karvaiset korvat.
Eivätkä ne etniset pitserianpitäjätkään kauheasti pidä siitä, että heitä kutsutaan karvakäsiksi.
Ihan tosi.
Poliittinen korrektius on vaikea laji. Ironiasta puhumattakaan.
Lähetä kommentti
<< Home