Eureka Street, Belfast

Kävin eilen töiden jälkeen yhdessä lempipaikoistani, Rikhardinkadun kirjastossa. Se on ihana. Menin sitten kotiin, keitin teetä, ryömin sohvannurkkaan tilkkutäkin alle ja lukaisin yhdeltä istumalta 590 sivun verran kerrassaan mainiota kirjaa nimeltä Eureka Street, Belfast. Sekin on ihana.

Pidän sellaisista kirjoista, missä kuljetetaan samaan aikaan useaa eri tarinaa. Pidän kirjoista, missä huumori ei ole päälleliimattua hekotusta vaan sarkastisen toteavia heittoja ja puolella sanalla toteutettua komiikkaa. Pidän kirjoista, missä otetaan kantaa ja rohkaistaan uskomaan päättömiin unelmiin. Pidän kirjoista, missä onnnellinenkin loppu sisältää juuri tyyntyneen itkun jälkeensä jättämän, hartioita vavisuttavan nyyhkäyksen. Ja missä kaiken surun, kuoleman, järkytyksen ja toteutumattomien haaveidenkin jälkeen voidaan silti todeta: "Voi maailma. Kyllä sinä olet kaunis."

Pidän siitä ajatuksesta, että kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita, niin tuossa kirjassa kuin oikeassa elämässäkin.

Ja jos osaisin kirjoittaa niin kuin Robert McLiam Wilson kuvatessaan Belfastia, en muuta tekisikään.

---------

Eureka Streetin taustamusiikiksi sopii U2. Se vanha, vähemmän pönöttävä eikä yhtään muovinen Sunday Bloody Sunday ja With Or Without You -U2.