~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Julkinen lisäpöytäkirja

Joskus on hyvä olla pääsemättä pois Kalliosta, pikemminkin pyrkiä sinne. Teetä, irtokarkkeja ja karjalanpiirakoita lokakuun ensimmäiseen pimeään ja märkään iltaan, höystettynä kesävalokuvien katselulla ja maailmanparannuskeskustelulla. Juuri enempää ei voi toivoa. Vaikka tapasinkin ratikkamatkalla kaikki Helsingin spurgut.

Ratikassa kuulin myös parhaimman hyvän uutisen pitkään aikaan. Onnittelut kihlaparille:

Ei, minä en tarvitse puolikasta
anna minulle kokonainen maa
Meret ja joet ja vuorten harjanteet
Minun, en suostu jakamaan

Ei, minua et puolikkaalla helli
Elämä, kaikki kokonaan
Minä jaksan
En minä halua onnen puolikasta
Enkä myöskään murheen puolikasta tahdo

Haluan puolet tyynystä vain
jolla hellävaroen poskeasi vasten
Avuttomana tähtenä, putoavana tähtenä
Kädessäsi hohtaa sormus

Jevgeni Jevtushenko, suom. Markku Lahtela


---------

Sehän se soi, maailman kaunein rakkauslaulu Ei puolikasta. Kristiina Halkolan esittämänä.