Voi Venäjä...

Koko tämän viikon olemme töissä tärisseet voimattoman raivon vallassa seuratessamme Venäjän Georgian vastaista kampanjointia ja suoranaisia georgialaisvainoja eri puolilla maata. Ja miettineet, millä vuosikymmenellä, -sadalla tai -tuhannella Venäjä oikein kuvittelee elävänsä. Viimeiksi eilisiltana kävin tuohtunutta tekstarikeskustelua Pietariin, missä yksi ystävä raivosi valtiollisen televisiokanavan propagandauutisten äärellä.

Ja nyt sitten Anna Politkovskajan murha. Erkki Tuomioja ei ole ainoa järkyttynyt. Minä olen järkytyksestä sanaton. Tekstiviestipalautteen perusteella samoissa tunnelmissa on koko tuttavapiiri.

---------

Tänään on soinut Zen Cafén koko tuotanto, ja nyt pitäisi löytää jostain inspiraatiota lähteä niiden keikalle Nosturiin. Hautajaisvirsiä tässä tekisi enemmänkin mieli soittaa...