Totuudenpuhujan voi tappaa, itse totuutta ei milloinkaan

Oli kuulkaa niin hyvä Zen Cafén keikka eilen ettei ehkä ikinä. Lupaan täten itselleni jatkaa rokkikonserteissa käymistä vaikka eläkeikään asti, jos se silloinkin tuntuu yhtä mukavalta. Suorastaan sydämellinen ilta.

Tänään oli sitten kansalaisaktivismipäivä. Askarreltiin banderolleja ja osoitettiin hiljaisesti mieltä. Vaikuttavaa. Olisi ehkä pitänyt kahlita itsensä banderollin kera Venäjän suurlähetystön aitaan, yksityiselämäongelmat saattaisivat vähetä jos en saisi enää koskaan viisumia itänaapuriin. Telkkariin päästiin taas kerran, mutta se nyt ei ehkä ollut tällä kertaa se päätavoite. Olipa vain tarvis tehdä jotain, jotenkin omalla toiminnalla osoittaa että välittää. Että joku sentään vielä jaksaa liikuttaa, joku muukin kuin oman navan ympärillä pyörivät asiat.

---------

Tänään soi Tori Amosin I don't like Mondays. Ei vaatine selityksiä.