Kuopassa
Lähtö-sellaisessa.
Löysin rantein elämään suhtautuminen ja hetkeen tarttuminen ovat niitä kotiläksyjä, joita olen yrittänyt viime vuodet opetella. Annan itselleni kiittävän arvosanan siitä, että eilen, kun olisi ehkä pitänyt ja jopa kannattanutkin valmistautua huomenna alkavaan Siperia-turneeseen, makasin Hangossa rantakalliolla ja katselin joutsenia.
Eilisen ohjelmassa myös Fiskars ja pulahdus Korpilampeen. Tänään olen haahuillut epätietoisena ympäri Helsinkiä ja miettinyt, että eväät pitäisi ostaa. Eksynyt Pakilaan. Kävellyt pitkin Mannerheimintietä ja ikävöinyt jo nyt tätä kaupunkia, jossa tulen viettämään enää kolmisen viikkoa.
Aikakausien rajalla on aina vähän yksinäinen ja turvaton olo. Onneksi on puhelin, joka soi silloin, kun sitä eniten tarvitsee.
Seuraavat kolme viikkoa suosittelen tornikamarin sijasta seuraamaan tätä. Voi olla, että päivitelläänkin, jos internetti osuu kohdalle.
---------
Tänään soi Petri Laaksosen Minä toivoisin niin, missä on Edu Kettusen kaunis teksti. Hiukan kaikkea vailla.
Löysin rantein elämään suhtautuminen ja hetkeen tarttuminen ovat niitä kotiläksyjä, joita olen yrittänyt viime vuodet opetella. Annan itselleni kiittävän arvosanan siitä, että eilen, kun olisi ehkä pitänyt ja jopa kannattanutkin valmistautua huomenna alkavaan Siperia-turneeseen, makasin Hangossa rantakalliolla ja katselin joutsenia.
Eilisen ohjelmassa myös Fiskars ja pulahdus Korpilampeen. Tänään olen haahuillut epätietoisena ympäri Helsinkiä ja miettinyt, että eväät pitäisi ostaa. Eksynyt Pakilaan. Kävellyt pitkin Mannerheimintietä ja ikävöinyt jo nyt tätä kaupunkia, jossa tulen viettämään enää kolmisen viikkoa.
Aikakausien rajalla on aina vähän yksinäinen ja turvaton olo. Onneksi on puhelin, joka soi silloin, kun sitä eniten tarvitsee.
Seuraavat kolme viikkoa suosittelen tornikamarin sijasta seuraamaan tätä. Voi olla, että päivitelläänkin, jos internetti osuu kohdalle.
---------
Tänään soi Petri Laaksosen Minä toivoisin niin, missä on Edu Kettusen kaunis teksti. Hiukan kaikkea vailla.
1 Comments:
Minäkin olin eilen Fiskarsissa, ja uinkin jossakin järvessä, savusaunasta. Se oli satumaisen täydellistä, olen vieläkin onnellinen siitä.
Edelliseen postaukseen kommentoisin, että onneksi noin päin: 23-vuotias serkkuni kertoi kysyneensä lääkiksessä neljättä vuotta opiskelevalta kaveriltaan, että miten menee (terveyskeskus)kesätöissä, mihin tämä vastasi: "Oon tappanu kaks tähän mennessä." Toisten kesätyöt on hurjempia kuin toisten!
Hauskaa Siperiaa!
Lähetä kommentti
<< Home