Vuodenaikamaku

Kesällä voi tehdä asioita, joita talvella ei voi. Kesäasiat tuntuvat jostain syystä talviasioita hauskemmilta, ainakin juuri nyt. Helsinki, kuten kaikki muutkin maailman kaupungit, on kiva kesäkaupunki.

Kesällä voi käydä puistojumpassa, hyppiä aurinkoisessa Kaivarissa sinisen taivaan alla kymmenien muiden Friskis&Svettisläisten kanssa, saada muurahaisia housuihin vatsalihasliikkeitä tehdessään ja unohtaa hikiset ja tunkkaiset jumppasalit moneksi kuukaudeksi. Voi vastata työkaverikaverin "minne lounaalle tänään" -tekstiviestiin yhdellä sanalla: "pusikkoon", käydä ostamassa Alepasta eväät ja mennä merenrantaan lasten kiipeilytelineen päälle syömään tonnikalasalaattia puisella purkkijäätelötikulla, paistattamaan päivää ja puhumaan elämän totuuksista. Ajella fillarilla pitkin mukulakivikatuja ja juuttua polkupyöräruuhkaan Mannerheimintiellä. Voi ruokkia nälkäisen miehen uusilla perunoilla ja sillikaviaarilla, tarjota sille jälkiruuaksi Kauppatorilta ostettuja mansikoita ja katsella lämpimien tunteiden vallassa kättä poskeen nojaten miten se syö. Mennä illalla uimastadikalle, kauhoa mummoja väistellen kilometrin verran allasta ilta-auringon paisteessa. Lohduttautua sillä, että Moskovassakin on maauimaloita.

Aina käy näin: kesä onnistuu yllättämään. Nyt se on täällä, vaikka naulakossa roikkuvat vielä talvitakit.

---------

Tänään soi Kesäillan valssi Laurakaisan omana pianosovituksena.