Blogi vuoden verran

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun opettelin sormi suussa käyttämään Bloggeria uuden nettiyhteyteni välityksellä, kirjoitin ensimmäisen blogitekstini ja klikkasin Publish post -nappia. Sekä soitin pikkuveljelle ja pyysin katsomaan, näkyikö hengentuotteeni muuallakin kuin vain omassa intternetissäni. Kuulemma näkyi, ihmeiden ihme. Saamani palaute ensimmäisestä parin rivin kirjoituksesta oli kiittävää. Epäilen, että Luojalla on ollut samanlainen olo tarkastellessaan Aatamia.

Paljon on vettä virrannut maailman purosissa sen jälkeen. Sadan euron mummokengistä on päädytty kaikenkarvaisten ihmissuhdesotkutilitysten jälkeen viime aikojen hitusen virkamiesmäiseen velvollisuuspäivitykseen, kun elämän ihmeellisyydet ovat vieneet ajan ja energian. Tuttavien kesken pelkästä Tornikamarista on vuodessa tullut minulle oiva keino saada elämäni näyttämään elämää suuremmalta ja kirjoittaa edes jotain melkein joka päivä pöytälaatikkoromaaninedistämismielessä. Harrastushan tämä on, ajanviete myös tietyllä tapaa. En tajua aina sitä, että tätä lukevat muutkin, tutut ja jokunen vieraskin. Välillä käytän blogiparkaa härskisti hyväkseni kirjoittamalla riveihin ja niiden väleihin asioita, joiden todelliset merkitykset jäävät yhtä lukuunottamatta kaikille hämärän peittoon. Olen huomannut senkin, että näkyvyys blogissani imartelee. Olen huomannut, että muutaman rivin julkaiseminen netissä auttaa muistamaan kokonaisia päiviä. Ohi viilettäviä hetkiä, ihmisiä, asioita, paikkoja, ennen kaikkea tunnelmia.

Tornikamaria, siis sitä todellisuudessa olemassaolevaa paikkaa, missä tätä kirjoitan, tulee huomenna katsomaan ihminen, joka todennäköisesti muuttaa tänne sitten kun minä lähden pois. Siihen ei ole enää kovin pitkä aika, ja olo on siksi haikea. Virtuaalinen tornikamari kuitenkin on olemassa ainakin niin kauan kuin netissä henki pihisee.

---------

Tänään soi SIGin Hyvää syntymäpäivää. Paljon onnea vaan, oma rakas blogini.