Positive thinking

Päätin tänään olla positiivinen. Ihan muuten vaan päätin.

Aamun ensimmäinen positiivinen asia oli se, että Kiinan suurlähetystö ilmoitti myöntävänsä minulle ilmaisen viisumin. Eläköön. 40 euron säästö ilahdutti mieltäni niin suuresti, etteivät edes Kulosaareen eksyminen kaatosateessa tai Falun Gongin jäsenten lähetystön edustalla jakelemat kidutuskuvat saattaneet sitä synkistää. Metroilin pitkästä aikaa ja siitä tuli Viikki-nostalginen olo, mikä oli ihan positiivista sekin. Vein kehystettäväksi erinäisiä juttuja, ja vaikka ne maksoivatkin sikamaisen paljon, niistä tulee juuri niin älyttömän hienot kuin halusinkin. Löysin äitille kivan nimipäivälahjan ja Aarikan myyjä oli reipas ja ystävällinen. Ehdin jopa viemään pidennettäväksi housut, jotka ostin Tukholmasta alkuvuonna 2006, ja jotka ovat siitä lähtien odottaneet pidennystä. (Muut ihmiset lyhennyttävät housujaan ompelijalla, minä käyn Sinisessä Markiisissa pidennyttämässä omiani.) Ehdin myös näiden kaikkien toimitusten välissä käydä kotona hakemassa itselleni kuivat sukat. Kävin hierojalla, mikä oli t a i v a a l l i s t a. Selkäni on tuntunut viime aikoina hieman jäykähköltä, mikä ei liene ihme, sillä hierojan mukaan "tää lannerangan seutu muistuttaa teräsbetonia". Venyttely on akkojen puuhaa.

Kävelin StoraEnson konttorin nurkilla töihin ajatellen kaikkia yllämainittuja positiivisia asioita, kun ohi ajanut roska-auto loiskautti lätäköllisen kuravettä niskaani. Positiivinen ajattelu on perseestä.

Post Scriptum: Löysin muuten tänään epähuomiossa banderollini YouTubesta. Olen jättänyt kiistatta jälkeni maailmankaikkeuteen.

---------

Tänään soi edellä mainitusta huolimatta Don Huonojen Pyhimys. Saatana.