Aamu on rikki

Pujottelin aamuvarhaisella venäläisten rekkojen lomitse Karjalan laulumailta takaisin pääkaupunkiin. Hieno auringonnousu. Kolmannet neljän tunnin yöunet peräkkäin tosin aiheuttivat sen, että oli pakko hereillä pysyäkseen hieman venyttää nopeusrajoituksia yläreunasta.

Helsinkiin saapuessa Senaatintorilla oli tunnelma kuin Pave Maijasen Yhtenä yönä -biisissä:



"Yhtenä yönä sirkus lähtee, sinä et."

Äitienpäivän olennaisin ajatus kirkastui, kun oma äitini sai "Hyvää äitienpäivää, rakas äiti-ihminen!" tekstiviestin. Äiti-ihminen on loistava sana, ja siitä tuli sellainen olo, että jos vaikka ei koskaan pääsekään kenenkään äidiksi, voi ihan hyvin olla vielä joku kaunis päivä jollekin rakas äiti-ihminen. Niinpä meitä oli äitienpäivälounaalla yksi nykyinen äiti, yksi tuleva äiti, yksi potentiaalinen äiti ja yksi äiti-ihminen. Ja totesimme taas kerran, että kukkienostamistaipumukset periytyvät.

Harmi, kun Suomi ei voittanut jääkiekkomestaruutta. Edellisen kerran kun niin tapahtui, olin autossa matkalla Pariisista Antwerpeniin. Nyt olisin voinut sanoa olleeni pesemässä kuivunutta kissanpaskaa irti lattiasta.

---------

Tänä aamuna soi radio Aallossa Kirkan Hetki lyö. Koska ei aikaa kannata alkaa lahjomaan, se on kuitenkin parhaimmillaan tässä ja nyt.