Pari suhdetta

Olin äsken vanhan rakkaan ystävän kanssa kahvilassa. Puhuimme ihmisten välisistä suhteista. Päädyimme ruotimaan entisiä ja nykyisiä suhteitamme erilaisiin ihmisiin, suhteenpoikasia, kuolleita suhteita, kuolleina syntyneitä suhteita. Ja lopulta surkuhupaisa loppurepliikki: "Se yksi oli ihan potentiaalinen, muistatko, kunnes kuulin, että se oli sun entisen poikaystävän entisen tyttöystävän entinen poikaystävä ja ihan totaalinen mental case."

Masentavaa.

Mutta ei yksinkään ole hyvä. Ja siksi on valmis joskus tekemään hyvin suuria tyhmyyksiä. Tyytymään vähempään kuin kenenkään pitäisi tyytyä. Sietämään liian paljon sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi yhtään sietää. Selittämään sellaistakin, minkä pitäisi olla itsestäänselvää: että "haluatko, että jätän sinut" on ihan yhtä älyvapaa kysymys kuin vaikka "haluatko, että leikkaan korvasi irti". Ei ole inhimillistä haluta asioita, jotka tekevät kipeää. Sellaista ei voi haluta, vaikka haluaisikin voida.

Mutta kaikkeen voi sopeutua. Ilman toista ihmistä voi oppia elämään, ihan yhtä varmasti kuin ilman korvaakin voi elää. Jos ei ole vaihtoehtoja.

---------

Tänäänkin soi Stella. "Jos nyt jo päätät lähteä, niin lupaa ettet taaksesi katso. En kestäisi vaan saapuisin sun luoksesi taas uudestaan." Päätä sinä, kun minä en siihen pysty.