Moskova ei usko kyyneliin

Otsikko on venäläinen sanonta, ja parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 1981 voittaneen minun mielestäni itkettävän ihanan elokuvan nimi. Joidenkin harhaoppisten mielestä Moskova ei usko kyyneliin on neuvostoliittolaista saippuaoopperaa hollywoodilaisittain. Väärässä ovat. Sanonta puolestaan on venäläinen vastine meillä käytössä olevalle ei auta itku markkinoilla -tokaisulle.

Kuten on jo käynyt ilmi, tornikamarin asukki muuttaa elokuun alussa Moskovaan pianoineen, kaksinetoista kirjalaatikoineen ja ensivierailun Neuvostoliittoon toukokuussa 1981 suorittaneine nallekarhuineen. Toukokuussa 2007 suoritettiin siis tutustumiskäynti Moskovaan ilman nallea, mutta kera Moskovaan salakavalasti houkutellun työkaverikaverin. Ja nyt on hyvät fibat.

Moskova on luonnoton, järjetön ja älytön. Siksi se on myös hyvin mielenkiintoinen kaupunki. Siellä tapahtuu tällä hetkellä koko ajan jotain, mikä tietysti ei ole yksinomaan miellyttävää, jos nyt ajatellaan vaikkapa moskovalaistulkintaa Wienin konventiosta ja diplomaattien koskemattomuussuojasta viime viikolla. Uskon silti, että siellä tapahtuu ja tulee tapahtumaan myös paljon hyviä asioita. Olen puolentoista päivän perehtymisen perusteella erinomaisen vakuuttunut uuden työni haastavuudesta, mikä on plussaa, ja jahka pääsen ohi lievästä Pietari-syndroomasta (Moskova ja Pietari ovat ehkä saman valtion alueella mutta ne ovat silti eri maailmoita), tulen olemaan luultavasti vakuuttunut myös Moskovassa viihtymisestäni. Niin että tuskin siellä ihan joka päivä itketään...

Moskovassa oli paljon kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa, raclettekutsuja, blinikioskeja, shampanjaa ja täytekakkua, tekemistä ja näkemistä ja ihmeteltävää - sekä lätkän MM-kisat. Suomi tunaroi itsensä alkusarjansa kakkoseksi joten odotettu isänmaallishenkinen jääkiekkokokemus vaihtui Venäjä-Italia -peliksi. Tunnelma oli kotipelissä ainakin hieno ja sympatiamme olivat ehdottomasti urhean Italian maalivahdin puolella, joka antoi taistelussa kaikkensa ja lopuksi osapuilleen kuoli kentälle. Ihailtavaa, vaikka vähän pöljältä se kieltämättä näytti kun molari ei pysynyt pystyssä pelin viimeistä kymmenminuuttista.

Suuren urheilujuhlan tuntua.

--------

Tänään soi se, mikä soi koko ajan Moskovassa: otsikkoelokuvan tunnusvalssi Aleksandra. "Любовь Москвы не быстрая, но верная и чистая..."