Ääni hukassa

Rakkaat bloginlukijat, tutut ja tuntemattomat. Pahoittelen tornikamarin viimeaikaista vaikenemista, mutta kadotin hetkeksi ääneni. Oli kiva huomata, että päivittelyjäni kaivattiin sillä aikaa kun minulla oli väliaikaisesti kirjallinen kärpänen kurkussa.

Äänettömyysajalta tarttui mukaan allaoleva erittäinkin mainio sarjakuva:



"Se on sitten shortsit" on hyvä loppurepliikki. Parempaa en itsekään keksisi.

Kuulumisia sitten: Kävin viettämässä etukäteisvappua Tampereella. Minua hellittiin ensin kuuden ruokalajin illallisella tuplaherrasmiesseurassa Näsinneulan oivallisessa ravintolassa, oli auringonlasku ja kaikki. Tampereen yössä tuli todettua sekin, että "heteroystävällinen homoravintola" hämäläisittäin tarkoittaa "lesboluolaa". Pienen hassun koiran kanssa päiväkävely halki aurinkoisen Tampereen oli oivallista valevappupuuhaa sekin, mitä nyt amerikkalaiselta jalkapallokentältä roiskui hieman testosteronia niskaamme aidan yli. Ja seuraavana iltana minua hellittiin intialaisella burra khanalla, jälleen kerran hyvällä seuralla ja Bollywood-viihteellä.

Kerrassaan loistava valevappuviikonloppu sitten hillitsi hieman varsinaista vapunviettoa. Kipitin kuitenkin urheasti halki mellakkapoliisien kansoittaman keskustan Krunikkaan, jossa vietettiin hilpeästi viiden päivän bileitten neljättä päivää. Suurimman osan vappuaatosta taisin istua lukkiutuneena makuuhuoneeseen pitämässä yhteyttä Levitunturille. Asosiaalista toimintaa yhdestä näkövinkkelistä, toisesta taas ei.

Vapunpäivänä suuntasimmekin sitten kohti uutta kotikaupunkia tutustumis-, jääkiekko- ja yleishengailumielessä. Mutta siitä kuulette ensi kerralla. Samoin kuin ehkä vähän siitäkin, miten käy kun maataan maailmamme rannikolla ja ilma on hiljaa ja väsynyt.

---------

Tänään soi Leevi and the Leavingsin Turkmenialainen tyttöystävä. Koska illan teema oli Siperia. (Mitä tekemistä sillä on Turkmenialaisen tyttöystävän kanssa? Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.)