Soon-to-be toipilas

Olen menossa huomenna o-pe-roi-ta-vak-si. Enkä pidä siitä yhtään.

Onneksi on olemassa lähimmäisiä, jotka ovat tukena ja turvana hädän hetkellä. Suku Skypen päässä, työpaikalla halaava esihenkilö joka lähetti vielä illallakin tsemppitekstiviestin, ystävät jotka ovat neuvoneet ajattelemaan talvisotaa, laulamaan mielessään Kas metsämökin ikkunaa ja kertoneet omia Tallinnassa sairaalaanjoutumiskokemuksiaan joiden rinnalla mikä tahansa tuntuu lastenleikiltä, tai kauhukertomuksia siitä, kuinka vastaavanlaisen operaation jälkeen ajoivat polkupyörällä kotiin pitkin mukulakivikatua. Auts.

Palaan parin päivän kuluttua asiaan. Kananmunan kokoista möykkyä kevyempänä.

---------

Tänään soi PMMP:n Päät soittaa. Uudella sanoituksella, tosin.