Huomenna taas jouluaattoon isät johdattavat lapsiaan

Rakas tätöseni heitti tänään hyvän ajatuksen pinaattikeittolautasen yli: Mikä se joulu sitten on? Mietin hetken, ja keksin vastauksen melkein heti.

Minulle joulu on sitä, että tehdään samoja asioita samassa järjestyksessä kuin on aina tehty. Niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa niitä oikeassa järjestyksessä tehtäviä oikeita asioita on aina tehty. Ongelman muodostaa se, että niistä yhdestätoista ihmisestä, jotka jouluuni ovat alunperin kuuluneet, seitsemän on siirtynyt manan majoille. Se muuttaa väkisin jouluani. Vaikka muuttuisihan se muutenkin vuosien myötä. Ainakin luulen niin.

Olen viettänyt elämäni aikana 29 joulua samalla tavalla. Ja yhden (1) erilaisen joulun Floridassa St. Augustinen pikkukaupungissa. Jouluaattoiltana uimme hotellin pienessä uima-altaassa palmun ja mustan tähtitaivaan alla. Joulunviettoseuralainen, joka oli väärällä puolella Atlanttia kokonaisen vuoden minun kuukauden lomani sijasta, kaipasi kiihkeästi kotiin. Joulupäivänä satoi kaatamalla vettä. Siitä joulusta selvisi parhaiten, kun yritti aktiivisesti unohtaa koko joulun olemassaolon.

Tänä vuonna ei onneksi tarvitse unohtaa. Tänäkin vuonna herätään kinkunhajuun ja syödään aamupäivällä riisipuuroa savikupeista puulusikoilla. Joku saa mantelin. Katsotaan televisiosta Snowman ja sitten Suomen Turun julistama joulurauha. EI mennä iltapäivällä saunaan, eikä varsinkaan aamupäivällä. Viimeiset kahdeksan joulua ollaan käyty illansuussa siunauskappelin aattohartaudessa, vaikka alkuperäisen, virallisen jouluohjelman mukaan hautausmaalla pitäisi käydä vasta myöhemmin. Illalla tulee suku syömään, tänä jouluna mahdumme ensimmäistä kertaa ilman lisätuoleja keittiön pöydän ääreen. Sitten lauletaan joululauluja. Jos joku ei suostu laulamaan, ei saa lahjoja. Yleensä kaikki laulavat, ainakin pienen uhkailun ja kiristyksen jälkeen, ja sitten jaetaan lahjat. Niitä on liikaa, vaikka piti taas tänä vuonna ostaa vähemmän. Myöhemmin illalla saatetaan vielä kävellä hautausmaalle, jos ei käyty sytyttämässä kaikille kynttilöitä jo illansuussa. SITTEN mennään saunaan. Monilla ihmisillä tuntuu olevan virheellinen käsitys siitä, että jouluna tulee käydä saunassa omituisesti päiväsaikaan, mutta sinne mennään siis oikeaoppisesti vasta sitten, kun ollaan hytisten palattu hautausmaalta.

Saunan jälkeen kuunneltiin aina ennen LP-levyjä isän kanssa ja syötiin vuoronperään kinkkuvoileipiä ja suklaata ja luettiin kirjoja. Nyt vain syödään vuoronperään kinkkuvoileipiä ja suklaata ja luetaan kirjoja. Ja joskus yöllä mennään nukkumaan, jätetään ovi vähän raolleen ja katsellaan joulukuusen valojen kajastusta. Ja tuntuu ihan yhtä hyvältä, lämpimältä ja rauhalliselta kuin aina lapsenakin. Kaikesta huolimatta.

---------

Tänään soi Tarja Merivirran Lumiukko:

On allain avaruus
ja tuhat vuotta hetkinen
On tähdet kotimaa
ja mä saan nähdä sen...

Tarleena Sammalkorpi