Olosuhde

Tornikamarin akkunan alla ratikkakiskoilla suoritetaan jotain sellaista, mistä lähtee kova meteli ja kolina, ja minkä suorittaminen päiväsaikaan on mahdotonta. HKL pahoittelee. Minäkin pahoittelen, koska en saa kolinalta nukutuksi.

Joskus kun katson kaupungilla rattaissa istuvia lapsia, olen kateellinen. Haluaisin mukavaan pehmustettuun kärryyn istumaan, tarkkailemaan ympärillä vaihtuvia maisemia. Ehkä uhraten ajatuksen toisinaan sille, mihin seuraavaksi suunnataan, kuitenkin varmana siitä että rattaita ohjaa joku joka haluaa vain minun parastani ja päättää kyllä mielipidettäni sen suuremmin kyselemättä minun edukseni, mennäänkö seuraavasta risteyksestä oikealle vai vasemmalle vai kenties jatketaan suoraan.

Olen ollut ain hyvä sopeutumaan annettuihin olosuhteisiin. Ja vähintään yhtä huono luomaan itse omia olosuhteitani. Ei minulle tuota ongelmaa sovitella taulujani edellisten vuokralaisten valitsemille paikoille, mennä siihen kahvilaan mikä seuralaista eniten miellyttää tai vaihtaa kotikieli toiseen. Kunnes sitten lopulta aina saan tarpeekseni, teen vallankumouksen, siirrän nappulat alkuun ja nollaan tilanteen.

Jos tavoittelee elämässä onnellisuutta, kannattaa ehdottomasti pyrkiä evoluutiotyyppisempään asennoitumiseen. Revoluutio on pitemmän päälle aika raastavaa.

---------

Tänään soi Happoradion Ikävä ihollesi. Ja pelko pieluksella valvon yötäni pois.