Rappiota ja kuolemaa
Olipa kerran, mutta siitä on jo kovin kauan aikaa.
Oli kaunis vihreä talo ja hyvin hoidettu puutarha kallion laella. Oli isän rakentama keinu ja omenapuut. Oli aika, jolloin pelattiin krokettia ja oltiin sunnuntailapsia arkipäivisinkin.
Ensin kuoli mummo, kauan sitten. Sitten kuoli keinun rakentanut isä. Sitten kului vuosia, joiden aikana keinu lahosi, puutarha villiytyi, talo rapistui. Pappa joutui ensin vanhainkotiin, sitten sairaalaan, sitten toiseen sairaalaan. Eetu-kissa lähetettiin ennenaikaisesti kissojen taivaaseen.
Lisätään tarinaan vielä lahoava piharakennus, rappioalkoholisoitunut sukulainen, joka suhtautui jätehuoltoon vähintäänkin leväperäisesti, ja vuosikymmenten unohdus. Saadaan melkoinen sotku, kaaos ja ahdistus. "Lähetään pois, tätä perintöä ei kestä varttituntia pidempään kerrallaan", totesi pikkuveli ja oli siinä kyllä ihan oikeassa.
Ja Elina Karjalainenkin kuoli tänään. Olin lapsena toivoton lukutoukka, unohduin kirjan kanssa milloin mihinkin määräämättömiksi ajoiksi ja yleensä siinä jäi sitten jotkut muka tärkeämmät puuhat suorittamatta. Elina lohdutti sekä minua että epätoivon partaalla horjuvaa äitiäni sanomalla, että "Lue sinä vaan, kymmeniä litroja mannavelliä on palanut pohjaan sillä aikaa kun minä oon lukenu mutta ei ne ole hukkaan menneet." Kiitos Elinalle viisaista sanoista ja Uppo-Nallesta. Sit tibi terra levis.
Masentaa tämä ainainen kuolema. Joku voisi syntyäkin välillä. Ihan vaan vaihtelun vuoksi.
---------
Tänään on kuunneltu lisää Hectoria, c-kasettivarastosta löytyi myös Yhtenä iltana. Jostain syystä Minä olin hotelli tuntuu nyt kaikkein ajankohtaisimmalta viisulta. "Huoneet jäävät tyhjilleen, pyörät ruostuu sateeseen." Tulisipa se syksyn tuuli ja siivoaisi sieluni lisäksi jälleen yhden jakamattoman kuolinpesän nurkat.
Oli kaunis vihreä talo ja hyvin hoidettu puutarha kallion laella. Oli isän rakentama keinu ja omenapuut. Oli aika, jolloin pelattiin krokettia ja oltiin sunnuntailapsia arkipäivisinkin.
Ensin kuoli mummo, kauan sitten. Sitten kuoli keinun rakentanut isä. Sitten kului vuosia, joiden aikana keinu lahosi, puutarha villiytyi, talo rapistui. Pappa joutui ensin vanhainkotiin, sitten sairaalaan, sitten toiseen sairaalaan. Eetu-kissa lähetettiin ennenaikaisesti kissojen taivaaseen.
Lisätään tarinaan vielä lahoava piharakennus, rappioalkoholisoitunut sukulainen, joka suhtautui jätehuoltoon vähintäänkin leväperäisesti, ja vuosikymmenten unohdus. Saadaan melkoinen sotku, kaaos ja ahdistus. "Lähetään pois, tätä perintöä ei kestä varttituntia pidempään kerrallaan", totesi pikkuveli ja oli siinä kyllä ihan oikeassa.
Ja Elina Karjalainenkin kuoli tänään. Olin lapsena toivoton lukutoukka, unohduin kirjan kanssa milloin mihinkin määräämättömiksi ajoiksi ja yleensä siinä jäi sitten jotkut muka tärkeämmät puuhat suorittamatta. Elina lohdutti sekä minua että epätoivon partaalla horjuvaa äitiäni sanomalla, että "Lue sinä vaan, kymmeniä litroja mannavelliä on palanut pohjaan sillä aikaa kun minä oon lukenu mutta ei ne ole hukkaan menneet." Kiitos Elinalle viisaista sanoista ja Uppo-Nallesta. Sit tibi terra levis.
Masentaa tämä ainainen kuolema. Joku voisi syntyäkin välillä. Ihan vaan vaihtelun vuoksi.
---------
Tänään on kuunneltu lisää Hectoria, c-kasettivarastosta löytyi myös Yhtenä iltana. Jostain syystä Minä olin hotelli tuntuu nyt kaikkein ajankohtaisimmalta viisulta. "Huoneet jäävät tyhjilleen, pyörät ruostuu sateeseen." Tulisipa se syksyn tuuli ja siivoaisi sieluni lisäksi jälleen yhden jakamattoman kuolinpesän nurkat.
Tornikamarista tarinoi Laurakaisa | 14:08
4 Comments:
Lohdutukseksi pitää kertoa, että meille syntyy marraskuussa vielä määrittelemättömän sukupuolen omaava pieni ihminen. Vihdoinkin.
Niin ja jälkijunassa tuleva tervehdys. Satuin ihan ohimennen törmäämään tornikamariin ja löysinkin sieltä vanhan ystävän. Herranjestas kun tässä on taas aikaa vierähtänyt.
Niin, herranjestas, totta vie onkin! Sinänsä hauska yhteensattuma, törmäsin itse viime viikolla vanhoihin päiväkirjoihini ja pohdiskelin niiden äärellä että mitähän monille vanhoille ystäville, muun muassa a.j. ristossonille, tällä haavaa kuuluu. Vakiinnun vähäksi aikaa aloilleni tornikamariin jahka loma on lomailtu loppuun, yritetään vaikka sit nähdä.
Ja hirmusti onnea pienen ihmisen johdosta. Ihanaa, että joku välillä syntyykin!
Kiitokset meiltä kaikilta.
Ota yhteyttä kun palailet tornikamarin kulmille. Numero on sama kuin ennenkin ja sähköposti on muotoa etunimi piste sukunimi at gmail piste com.
:)
Mitä tästä opimme. Kannattaa kirjoittaa blogia. Voi tulla löydetyksi vanhojen ystävien taholta.
Miepä soittelen.
Lähetä kommentti
<< Home