~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Omistuslomailua

Kesälomapäivissä on se sama huono puoli, mikä koko elämän päivissä yleensäkin. Vaikka kuinka yrittäisi ahnehtia, ne livahtavat silti sormien välistä. Vaikka heräisi kuinka aikaisin.

Olen tänään leikkinyt omistavaa luokkaa. Omistamistani asioista lukumääräisesti suurimpia ovat kirjat. Niitä on satoja, mikä on aivan liikaa, joten yritin lajitella niitä luopumistarkoituksessa. Loppujen lopuksi divaripinoon päätyi kaksi Wallander-dekkaria, jotka luultavasti käyn huomenna siirtämässä takaisin laatikkoon, jonka päällä lukee "suomenkielinen kaunokirjallisuus". Niitä laatikoita on puolet kahdestatoista. Tällä menolla voin perustaa oman kirjaston, minne tahansa joskus muutankin.

Omistamistani asioista ehdottomasti rahallisesti arvokkain ja eniten päänvaivaa aiheuttava on auto. Pesin sen tänään, ja imuroin sisältä, ja siirsin muun muassa jalkapallon, kuulosuojaimet, kaksi aurinkotuolia, lukuisia tyhjiä vissypulloja ja yhden henkarin pois auton sisuksista. Auton pitää olla kuin taksi, siellä ei saa olla mitään ylimääräistä. Näin isäni opetti. Valitettavasti perheen kuopus ei ole sisäistänyt asiaa aivan yhtä perinpohjaisesti kuin esikoinen. (Korvaukseksi kivusta ja särystä siirsin kaikki auton lattialta löytämäni kolikot, viitisen euroa, omaan taskuuni.)

Kävin myös syömässä mainiota sipulikeittoa. Ja illalla puutarhajuhlissa, jossa oli koiria, lapsia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Mutta vaikka vielä olisi kesää jäljellä, ei lämpötila ole iltaisin ollenkaan keskikesään verrattava. Polvihousuissa paleli.



Harmittaa hitsisti, kun omat mökkikekkerit jäivät Kaukasuksen kiertomatkan takia väliin tänä vuonna. Pahoittelut vielä kerran asianosaisille. Pahoittelut myös Kaukasuksen kiertomatkaraportin viipymisestä. Kyllä se vielä jatkuu, älkää peljätkö. Seuraavassa osassa kertomus siitä, kuinka päädyin Sevan-järven rannalle ja ylitin vuoriston. Tässä valokuva esimaunomaisesti.



--------

Tänä iltana soi Maria McKeen Show Me Heaven. Koska löysin tänään c-kasettivarastoni ja sieltä mm. Days of Thunder -elokuvan soundtrackin. Ah ja voih.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Mutta mikä tai kuka ihme on esimauno?

12:54 ap.  
Blogger Laurakaisa said...

Esimauno on herrahenkilö, joka asustelee KaspianMEREN rannalla, saa elantonsa öljynporauksesta ja vapaa-ajallaan keräilee simpukankuoria ja nuolee suolaa huuliltaan.

11:00 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home