Lapsia ja lapsenmielisiä

Jotenkin tämä kesäloman raportoiminen tuntuu nyt olennaisemmalta kuin Kaukasuksen matkan. Patience, my tinsel angels.

Tänä iltana voisin kertoa vaikkapa lapsiperheen arjesta. Ei niin, että minä siitä jotain ymmärtäisin, olenpahan vain havainnoinut sellaista parin viime päivän aikana. Lapsia on hauska tarkastella. Tänään tapasin yhden Pesukarhu Peten, jolla oli koko ajan naama korvia myöten naurussa, sata lasissa ja melkoisen hieno seriffinhattu. Sekä hänen sisarensa, keikistelevän kestovaippamannekiinin. Tapasin myös heidän vanhempansa, ohimennen, elossa näyttivät olevan. Lupasin joku kaunis päivä mennä uudestaan heitä tapaamaan. "Joku KAUNIS päivä", vannotti Pesukarhu Pete vielä lähtiessäni, ja jäi pihalle vilkuttamaan seriffinhatussaan.

Eilen minulla oli audienssi Very Important Personin luokse, ja siinä samalla tapasin myös hänen isoveljensä. Tapasin myös näiden kahden vanhemmat, ne, joiden kanssa asuttiin allekkain opiskeluaikana ja viivästytettiin kaikkien opintoja unohtumalla päiväksi sokerinhakureissulle, uittamalla samaa teepussia säästösyistä vähintään kahdessa mukissa, vetämällä kesätöiden kunniaksi paperiliittolaiset perseet ja toteuttamalla kaikenlaista ystäyyttä, yhteistyötä ja avunantoa niin, että vaikka elämät ja tilanteet ja varsinkin elämäntilanteet ovat sittemmin kääntyneet päälaelleen ja muuttuneet hyvinkin erilaisiksi, ystävyys, yhteistyö ja avunanto säilyvät edelleen.

Very Important Personin isoveli on kohta neljä vee, ja antoi suvereenisti äitille ja kyläilevälle tätille ATK-opastusta. Ja kyllä meitä nolotti, kun ei ensin meinattu uskoa opastajaa, joka oli tietenkin oikeassa. Hilpeä pikkumies, joka illalla mökin grillikatoksessa kysyi kuiskaten, haluanko kuulla salaisuuden. Halusin, ja kuulin. En tietenkään voi paljastaa sitä tässä, koska se on salaisuus, mutta sen verran voin kertoa, että se liittyy tulevaisuudensuunnitelmiin ja metsäkoneeseen joka kaataa, katkoo ja karsii. Nykypäivän melkein-nelivuotiaat ovat aika nohevia ATK-asioissa ja joillakin heistä on myös varsin yksityiskohtaisia tulevaisuudensuunnitelmia.

Mutta Very Important Person, rakas kummitytär, on jostain syystä kaikkein hauskin, kaunein, suloisin, veikein ja ihanin. Sillä on pieni nyrkki koko ajan rannetta myöten suussa, kohti taivasta sojottava punkkaritukka ja tarttuva nauru. Se on vielä ihan pieni, mutta kasvanut silti aina hirmuisesti viime tapaamisesta. Se on tullut kummiinsa ja nukkuu yönsä hyvin eikä se tykkää kun sen melkein-muttei-ihan-ulottuville ripustellaan kiinnostavia esineitä. Se on hauskin, kaunein, suloisin, veikein ja ihanin koska se on oma ihminen. Se on sitä, koska sen vanhemmat päättivät, että minä olen sille sopiva kummi - kaupunkilaistäti maalaistytölle, kosmopoliittikummitus jonka luokse se voidaan lähettää lappu kaulassa lentokoneessa heti kun se oppii vähän nykyistä enemmän puhumaan ja ehkä kävelemäänkin.

Osaisinpa olla sen suojana myrskyssä niin kauan, että sen omat juuret ovat tarpeeksi vahvat.

---------

Tänään on soinut Liisa Akimofin Ihan sama. Koska ajoin taas sen 35 kilometrin matkan edestakaisin ja niiden kilometrien aikana viihdytti c-kasettilaarista löytynyt Alkava pimeä vuodenaika. Aivan Sairaan Hyvä Levy. "Ihan sama se on mulle beibi, mitä sä teet" on aika zeniläinen suhtautumistapa. Esimerkiksi kaikkeen.