Summertime, and the living is easy
Koska kukaan ei pussaile mua aamuisin, on aivan sama herätä vasta iltapäivällä.
On hassua, miten vuodenaikojen vaihtelun huomaa tarkemmin siellä, missä niitä vaihtuvia vuodenaikoja on lapsena katsellut. Ja miten ne vuodenajatkin tuntuvat siellä jotenkin enemmiltä. Talvi talvemmalta, kesä kesemmältä. On ihanaa taantua teini-ikäiseksi, maata viltin päällä runsaasti käpyjä sisältävällä pihanurmella ja kadehtia sitä jolla on aurinkotuoli, kuunnella tädin ihosyöpäsaarnaa puolella korvalla, kerjätä äitiä tuomaan raparperikiisseliä keittiöstä, kuvitella jaksavansa keskittyä johonkin kirjaan kun tosiasiassa keskittyy vain puolihuolimattomaan ja ehdottoman älylliseen ”onpa kuuma, tuulis ees vähän, sit se sano niin ja sit mä sanoin sille että näin, miks noi kärpäset ahdistelee, koska paska vetää niitä puoleensa” -dialogiin pikkuveljen kanssa. Ja haistella ulkona kuivunutta pyykkiä.
Toinen ihana asia on ihminen, jonka kanssa on aikoinaan istunut talvia pienen venäläisen kaupungin nuhjuisessa kellaribaarissa juomassa teetä ja vodkaa koska se oli ainut keino pysyä lämpimänä niissä olosuhteissa. Sellaisista kokemuksista muodostuu melkoisen katkeamaton side. Ja voi aina palata siihen samaan fiilikseen, juomaan vodkaa vaikkakin ilman teetä ja turvallisen lämpimänä kesäiltana, puhua kaikista niistä asioista mistä aina ennenkin. Sitten voi ajaa bussilla kesäisessä yössä, kiertää kaupungin kaikki baarit ja puoli viideltä taksijonossa todeta, että eteläisessä Karjalassa miehet kasvavat kiistatta pidemmiksi kuin Helsingissä.
---------
Tänään soi Bushin Glycerine. Koska autossa ei ole cd-soitinta ja 35 kilometrin edestakaisen ajomatkan viihdykkeeksi piti etsiä vanhoja C-kasetteja. Maailmankaikkeuden hienoin biisi on se, mikä kymmenen vuoden jälkeenkin kuljettaa kylmiä väreitä pitkin selkää ja tuo mieleen sen hetken, kun seisoi Joensuun Sokoksen rullaportaissa selkä menosuuntaan katsomassa honteloa poninhäntäpoikaa silmiin ja tajusi, ettei enää koskaan tämän jälkeen tule olemaan näin jumalattoman onnellinen.
Eikä muuten ole ollutkaan.
On hassua, miten vuodenaikojen vaihtelun huomaa tarkemmin siellä, missä niitä vaihtuvia vuodenaikoja on lapsena katsellut. Ja miten ne vuodenajatkin tuntuvat siellä jotenkin enemmiltä. Talvi talvemmalta, kesä kesemmältä. On ihanaa taantua teini-ikäiseksi, maata viltin päällä runsaasti käpyjä sisältävällä pihanurmella ja kadehtia sitä jolla on aurinkotuoli, kuunnella tädin ihosyöpäsaarnaa puolella korvalla, kerjätä äitiä tuomaan raparperikiisseliä keittiöstä, kuvitella jaksavansa keskittyä johonkin kirjaan kun tosiasiassa keskittyy vain puolihuolimattomaan ja ehdottoman älylliseen ”onpa kuuma, tuulis ees vähän, sit se sano niin ja sit mä sanoin sille että näin, miks noi kärpäset ahdistelee, koska paska vetää niitä puoleensa” -dialogiin pikkuveljen kanssa. Ja haistella ulkona kuivunutta pyykkiä.
Toinen ihana asia on ihminen, jonka kanssa on aikoinaan istunut talvia pienen venäläisen kaupungin nuhjuisessa kellaribaarissa juomassa teetä ja vodkaa koska se oli ainut keino pysyä lämpimänä niissä olosuhteissa. Sellaisista kokemuksista muodostuu melkoisen katkeamaton side. Ja voi aina palata siihen samaan fiilikseen, juomaan vodkaa vaikkakin ilman teetä ja turvallisen lämpimänä kesäiltana, puhua kaikista niistä asioista mistä aina ennenkin. Sitten voi ajaa bussilla kesäisessä yössä, kiertää kaupungin kaikki baarit ja puoli viideltä taksijonossa todeta, että eteläisessä Karjalassa miehet kasvavat kiistatta pidemmiksi kuin Helsingissä.
---------
Tänään soi Bushin Glycerine. Koska autossa ei ole cd-soitinta ja 35 kilometrin edestakaisen ajomatkan viihdykkeeksi piti etsiä vanhoja C-kasetteja. Maailmankaikkeuden hienoin biisi on se, mikä kymmenen vuoden jälkeenkin kuljettaa kylmiä väreitä pitkin selkää ja tuo mieleen sen hetken, kun seisoi Joensuun Sokoksen rullaportaissa selkä menosuuntaan katsomassa honteloa poninhäntäpoikaa silmiin ja tajusi, ettei enää koskaan tämän jälkeen tule olemaan näin jumalattoman onnellinen.
Eikä muuten ole ollutkaan.
Tornikamarista tarinoi Laurakaisa | 16:08
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home