Epäselviä ajatuksia ihmisistä ja niiden välisistä suhteista

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Lähde taitaa olla Raamattu. Sitten joskus käy niin, että jos tarpeeksi muistaa olla etsimättä, löytääkin jonkun ihmisen kolkuttamasta ovensa takaa. Sen päästää sieltä sitten elämäänsä, ensin eteiseen ja sitten, ehkä, jos se ihminen on sen arvoinen, vähän peremmälle asti. Se ihminen saattaa asettua taloksi, joko peti&puuro -tyyppisesti tai sitten suorastaan alivuokralaistyyliin. Omistusasumisesta meillä ei tornikamarin suunnalla vielä ole kokemuksia.

Etsimis- ja kolkuttamisvaihe on niistä vaiheista ehdottomasti paras, koska yleensä se taloksi asettunut tyyppi osoittautuu joksikin ihan muuksi kuin mitä sitä alunperin luuli. Ja jos on mennyt tekemään vääränlaisen ihmisen kanssa jotain suullisia vuokrasopimuksia tai muita sitoumuksia niin niistä eroon pääseminen voi olla tosi, tosi hankalaa.

Ja sitten on niitä, jotka jäävät siihen eteiseen roikkumaan. Eivät uskalla tulla sisään, eivätkä älyä mennä takaisin ulos. Ne tukkivat sisäänpääsyn kaikilta muiltakin, eikä niitä saa hätistämällä liikkumaan. Niiden suhteen ei auta muu kuin kärsivällisyys ja zen-tyyppinen vakaa mielenlaatu. Luottamus siihen, että elämässä kaikki asiat kyllä selviävät kun on niiden aika selvitä. Ne tyypit varmaan tulevat sisään ja asettuvat taloksi jos niin on tarkoitettu, tai vilkuttavat hyvästiksi ja katoavat rappukäytävään kun sen aika tulee.

---------

Sitä odotellessa soi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta. Koska se on hyvää taustamusiikkia juuri tämänkaltaiseen odottamiseen.