Vaarallista elämää

Päätin tänä aamuna elää vaarallisesti ja unohtaa pyöräilykypärän kotiin. Oikeasti kyse ei ollut vaaran tavoittelusta, vaan olin juuri saanut loihdituksi itselleni sievän kampauksen, jossa jokainen suortuva oli kohdallaan, enkä halunnut lytistää sitä kypärän alle.

Luonto kosti moisen turhamaisuuden välittömästi kippaamalla niskaan terhakan sadekuuron n. kymmenen metrin päässä kotiovelta. Tukka meni lyttyyn, vaatteet kastuivat ja ripsiväri valui pitkin naamaa viemäriin. Olipa ihan hurjan kiva yllätys.

Tornikamari olisi epäilemättä turvallinen paikka viettää juhannusta, mutta kokeilen nyt jotain muuta sen sijaan. Elämän kuuluukin olla hitusen vaarallista, muuten on jatkuvassa vaarassa tylsistyä. Kuten Pablo Neruda on sanonut: "Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään. Älä anna itsesi kuolla hitaasti, älä unohda olla onnellinen."

---------

Tänään soi Ultra Bran Sankaritar. Älkää minua syyttäkö, syyttäkää vapaata assosiaatiota.