~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Roots, bloody roots

Kävin tänään katsomassa synnyinmaakunnan meininkiä Senaatintorilla. Olivat onnistuneet tiivistämään karjalaisuuden syvimmän olemuksen ns. Karjalaisuustestin yhteen kysymykseen. Se kuuluu näin:

Mitä sie sanot ku suljet kännykkäis?

a) Heippa
b) Moi
c) Mie soita iha koht takasii

Niin että arvatkaa mikä vaihtoehto. Ja minkä takia karjalaisten kommunikointi muualta olevien kanssa tuntuu aiheuttavan jatkuvasti keskivaikeaa kulttuurishokkia puolin ja toisin.

Tämän päivän Nytissä dramaturgi Helena Anttonen selittää ilmiön näin: "En tiijä, johtuuks yletön haastamine siit, et meijä on vaikia erottaa issoo asiaa pienest."

Niin sen täytyy olla.

Muita päivän saavutuksia: ensimmäinen kosmetologikäynti 30-vuotiana. Naama on punakirjava ja sitä kiristää mutta kokemus oli kaikin tavoin kokemisen arvoinen. - "Mitä naamiota sä käytät?" Ja ainoa mieleentuleva asia on Lordi. Aikuiseen naiseuteen siis on vielä matkaa.

---------

Tänään soi vissiin sitten se Sepultura. Koska ei tätä päässä raikuvaa örinää voi Karjalaisten lauluksikaan tulkita.