Ovi

Kävin tänään katsomassa Ateneumissa Helene Schjerfbeckin (olen aika varma että se kirjoitetaan juuri noin) näyttelyn. Juhlistimme samalla ystävän kanssa ylioppilaaksitulon 12-vuotispäivää. Ei tunnu siltä, että siitä olisi jo niin kauan. Lienee ihan positiivinen juttu. Schjerfbeck on lempitaiteilijoitani, sekä töidensä että varsin ihailtavan elämänasenteensa ansiosta. Puhumattakaan niistä kaikista hienoista ja vaikuttavista omakuvista.

Eniten keskustelua arvovaltaisessa kahden naisen näyttelyraadissamme herätti kuitenkin teos nimeltä Ovi. Oli vähän paljon merkillistä huomata, miten eri tavalla kaksi eri ihmistä voi tulkita Taidetta. Minusta Ovi oli uhkaava, pelottava, sellainen jonka takaa ei voi tulla mitään muuta kuin huonoja uutisia. Näyttelyraadin toinen jäsen taas koki asian aivan päinvastoin, oven takaa tulisi hetkenä minä hyvänsä paljastumaan jotain aivan käsittämättömän hienoa. Asenne-ero elämään?

Niin tai näin, tulipa taas kerran todettua että itsensä hinaaminen taiteen äärelle kannattaa. Muita päivän saavutuksia: kilometrin verran räpiköintiä uimastadionilla ja lounas hyvässä seurassa puoleen hintaan kiitos simpukkapasta-annoksesta löytyneen styroksinpalan (!). Tornikamarista näkyy vaaleanpunainen taivas. Kaunis päätös hyvälle päivälle.



---------

Tänään soi Pet Shop Boysin Luna Park. Koska Lasse Kurki soitti sitä tänään radiossa ja se oli niin hyvä että kävin nykimässä Sokoksen suljettua ovea levyostosmielessä. Perhanan helluntai.