A Room of One’s Own

Minulla oli lukioikäisenä seinälläni Eva Dahlgrenin En plats på jorden –biisin sanat ja ovessani lappu, johon olin tietokoneella sommitellut tekstin ”Lauran huone”. Hassuhko yhteensattuma on se, että Laura Haapala piti taannoin Radio Helsingissä samannimistä ohjelmaa. Mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän. Eikä sekään, että 90-luvun alussa oli vielä aika harvinaista sommitella tietokoneella yhtikäs mitään. Ainakin jos oli tyttö.

Se taas kuuluu, että löysin Lauran huone –lapun jokin aika sitten ukin ullakolta muiden lukioaikaisten aarteiden joukosta. Jo aiemmin, syksyllä ikkunoita pestessäni, olin todennut, että olin huomaamattani onnistunut toteuttamaan ainakin yhden angstisten nuoruusvuosien herkistä haaveista: minulla on ”eget fönster mot gatan som jag kan öppna och stänga som jag behagar”. Kuten Dahlgrenin Eva laulaa. Naisella on oltava oma huone. Kuten Woolfin Virginia kirjoittaa.

Ehdottoman parhaassa ja kaikkein optimaalisimmassa tapauksessa naisella on oma tornikamari. Jonka eteisen ovessa lukee Lauran huone.