Siivo

Tunnustuksien tornikamarista, hyvää iltaa. Meillä on täällä pienoinen ongelma, meillä ei näy lattiapinta-alaa. Ei myöskään pöytäpintaa, ei tiski- eikä ruokasellaista. Pianon päällä on ruukkukasvi, kirjoja, kolme käsilaukkua, banaaninkuoret ja aurinkolasikotelo. Sekä pari muuta pikku tavaraa jotka eivät varsinaisesti kuulu pianon päällä pidettäviin esineisiin.

Ulkoinen kaaos luo sisäistä kaaosta, sanotaan. Ulkoisen kaaoksen siivoaminen auttaa usein myös päänsisäisen järjestyksen luomiseen, väitän minäkin. Tornikamareissa on yleisesti ottaen melko vähän säilytystilaa, mitä voi kaaoksen keskellä käyttää puolustuspuheenvuorona, mutta tosiasia lienee kuitenkin se, että syyllistyn melko usein melko suuripiirteiseen suhtautumiseen tornikamarin yleistä järjestystä kohtaan. Suoraan ilmaistuna täällä vallitsee usein aika kamala siivo. Mutta joskus vaan ei huvita. Joskus ei ehdi. Joskus ei jaksa välittää.

Ja joskus, kuten nyt, tyhjät jugurttipurkit, levällään olevat Hesarit ja lattialla lojuva keskisuuren vaatevaraston puolikas voivat kaikessa rauhassa kertoa siitä, että elämää ei tarvitse hankkia. Se on jo.

---------

Kesäkuun kunniaksi blogissani alkaa klassinen tänään soi -osuus. Lisään siihen omakeksimäni miksi soi –osuuden.

Tänään soi kokonainen albumi, YUP:n Lauluja metsästä. Siksi että se löytyi Stockan alennuslaarista ja sen sävelin voi mainiosti juhlistaa 100-vuotiasta kansanvaltaa.

PS. Jumanklavita: 99 euron mummokengistä tuli rakko jalkaan.