Olemisen sietämätön keveys

Rakas blogini.

Olet nyt ottanut muutaman haparoivan askelen matkallasi kohti legendaarisuutta, kunniaa ja mainetta. Em. määreiden saavuttamisesta voidaan keskustella joskus myöhemmin, mutta ainakin olet ylittänyt ensimmäisen kynnyksen: olet olemassa.

Ennen muinoin sanottiin, että jos et ole verkossa, et ole olemassa. Tämä ei enää pidä paikkansa, totuus kuuluu nykyisin näin: jos et ole Googlessa, et ole olemassa. Aika hyvin sanottu, minusta. Ja sinähän olet, rakas blogini. Kokeilkaa vaikka. Olen itse kokeillut monta kertaa tänä aamuna. Ja joka kerta ollut yhtä hämmästynyt.

"Halvat ja helpot tavat julkaista mahdollistavat nykyään julkaisemisen, vaikka kukaan ei olisi kiinnostunut", sanoi yksi kaveri taannoin. Miksi sitten julkaista? Kai tämä on harrastus siinä missä sauvakävely, pienoismallit tai dokaaminenkin. Tai sitten tarve huutaa jonnekin bittiavaruuteen, että minä olen oikeasti OLEMASSA ja minun elämäni on oikeasti MERKITYKSELLISTÄ. Koska siitä kannattaa kirjoittaa intternettiin.

Vai onko kuitenkin niin, että nykypäivänä elämästä nettiin kirjoittaminen vasta mahdollistaa olemassaolon ja tekee siitä elämästä merkityksellistä? Hmm.


---------

Tänään soi Musen Stockholm syndrome. Koska on kyseisen kappaleen sanoitusta vastaavia tuntemuksia aiheuttavia ihmis suhde sotkuja.