~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

sunnuntai, heinäkuuta 15, 2007

Turku - Suomen Teneriffa

Olin viikonloppulomalla Varsinais-Suomessa - piti olla Ilosaarirockissa, mutta pudotuspeli kolmen jäljelläolevan Suomiviikonlopun ja tuhannen tärkeän asian välillä saivat suuntaamaan Turkuun. Hyvä päätös, semminkin kun rokkijuhlat tulivat luokse tekstiviestien välityksellä.

Humanisti pääsi heti lauantaiaamuna näyttämään atk-kyntensä ja antamaan oman korvaamattoman kontribuutionsa neurologian tutkimukselle. Opinpa ainakin sen, että aivoista otetut kuvat näyttävät erehdyttävästi kärpäsen persuksilta. Kirjaimellisia silmänkääntötemppuja valkoisten takkien katveessa.

Sitten suuntasimme herra aivotutkijan kanssa pitkään to do -listalla olleeseen kohteeseen, Louhisaaren linnaan Askaisiin. Mannerheimin synnyinkoti oli ulkoapäin jotenkin ankaran ja epäystävällisen oloinen, sisätiloissa oli huomattavasti viihtyisämpää, hienoja kattomaalauksia ja vähintäänkin mielikuvituksellinen luolahuone. Ei ihme, että Marskista tuli vähän erikoislaatuinen persoona mikäli hän herkkinä kasvuvuosinaan vietti paljonkin aikaa kyseisessä kammarissa banaanipuun alla, arvioisin kyökkipsykologisesti.

Näin museokaupassa hienon oktaskoopin, joka jäi 3,90 euron edullisesta hinnasta huolimatta ostamatta, mikä nyt harmittaa. Se on kaleidoskooppia parempi vekotin siksi, että sen sisällä eivät liiku sinne valmistusvaiheessa asetellut lasinjyväset, vaan se asia, esine tai maisema, jota putken lävitse tarkastelee. Katsojasta tulee subjektiivinen toimija objektiivisen tarkastelijan sijasta. Se ajatus miellyttää minua suuresti.

Turku on siitä erikoinen kaupunki, että osapuilleen kaikki sen baarit on nimetty varsin lyhyesti, ytimekkäästi ja selkokielisesti: Pankki, Koulu, Vessa, Apteekki ja niin edelleen. Kätevää. Lisäksi yksi Lehmä ja Porokin ovat eksyneet joukkoon, sekä aika monta Hesburgeria. Kävin lauantaina salskeassa herraseurassa tutustumassa Turun yöhön - herrat tosin epäilivät kauppahallin roskiksia iltayöstä ohittaessamme, että Turusta oli vaivihkaa sukeutunut Suomen Teneriffa. Minusta Turun yö oli puolestaan hyvin funky, eli suomeksi hidas, seksikäs, irroitteleva, riffiorientoitunut ja tanssittava.

Tornikamarielämän jälkeen oli hassua kyläillä kaasugrillimaassa. Joskus oli aika, jolloin en kokenut toistaiseksi voimassa olevaa työ- tai virkasuhdetta mitenkään tavoittelemisen arvoiseksi, mutta tätä nykyä arvostan niin paljon talven mittaan kertyviä kesälomia ja mol.fi -nettisivujen selailukrampin laukeamista, etten enää hevillä lähtisi entiseen työpaikanvaihtoralliin. Turussa totesin, että sauna, piha ja useampia huoneita sisältävät asunnot voisivat ehkä myös olla sen kaltaisia saavutettuja etuja, joiden makuun päästyään saattaisi olla vaikea luopua niistä taas?

---------

Tänään soi Egotripin Onneton. Sillä itseni ja ajatusteni kanssa saan aikaan vain vahinkoa, mutta jaettuna ne ajatukset kuulostavat toisinaan jopa ihan järkeenkäyviltä. Toi-si-naan.