~Tornikamarin tarinoita~

Aristokraattisen tasokkaan, suulaan ja vihaisen naisen kertomuksia satavuotiaan kivitalon viidennestä kerroksesta.

Nimi: Laurakaisa
Sijainti: Helsinki, Finland


Vaimo, tytär, isosisko ja täti. Karjalainen. Stadilainen. Kesämökkiläinen. Aikuiskokelas.

Asiantuntija - loistava titteli ihmiselle, joka ei osaa eikä ainakaan halua olla koskaan väärässä.

Maailmaa on parasta määritellä kirjoittamalla ja naisella on oltava oma huone.

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Kuinka hiljentää suulas nainen

Ja saada se sitten nauramaan.

Haluaisin dokumentoida tämän mieluummin kuvallisesti kuin sanallisesti, mutta koska Kiinan matkan tappioihin lukeutuu vanha, uskollisesti palvellut Ixukseni ja taloudessani väliaikaisesti majailevan uudemman Ixuksen piuha sijaitsee noin 170 kilometriä väärään suuntaan, joudun käyttämään sanallista viestintää.

Tulin tänään töistä kotiin illansuussa. Parkkeerasin fillarin ja lähdin suunnistamaan sisäpihan läpi omaa rappuani kohti. Pysähdyin keskelle pihaa. Mykistyin. Aloin hetken päästä nauraa. Ääneen. Sitten alkoi itkettää. Ilosta. Sen jälkeen hihitytti hetken. Sitten muistin, että oli kiire puistojumppaan. Juoksin tornikamariin, vaihdoin toimistolookin jumppakuteisiin, kävin välillä tuuletusparvekkeella hihittämässä, juoksin takaisin alas, seisahdin vielä hetkeksi sisäpihalle, menin Kaivariin jumppaamaan. Tulin takaisin, hain tornikamarista kameran, kävin ostamassa lähikaupasta fetajuustoa, palasin kotiin, hihitin hiukan lisää.

Meidän talon sisäpihalla lukee nimittäin tällä hetkellä metrin korkuisin kirjaimin punaisella väriliidulla asfalttiin kirjoitettuna:

I (SYDÄN) LAURA.

---------

Tänään soi Anna Erikssonin Kaikista kasvoista. Ihanan ällöromanttista.