Tuhannen kapakan kautta

Alkuasetelma:

Tilataksillinen nuoria aikuisia, joista viimeinen on jättänyt tämän kaupungin taakseen 12 vuotta sitten. Bonuksena matkalla mukana yksi lontoolaisvahvistus. Tavoitteena viettää hauska tapaninpäivän ilta tutustumalla entisen kotikylän yöelämätarjontaan.

Lopputulos:

- Bar hoppingia ei voinut oikein harrastaa, koska ensimmäisessä vierailukohteessa olimme ainoat asiakkaat ja loput kierrokseemme kuuluvat ravintolat olivat tapaninpäivänä kiinni. Ainoa auki oleva mahdollisuus oli paikkakunnan Sedula. Kutsun tätä monopoliksi.

- Kun olin teini-ikäinen, kävin sen Sedulan paikalla silloin olleessa ravintolassa. Paikkakukkan teini-ikäiset käyvät näemmä siellä edelleen. Eivät muut. Siis VAIN teini-ikäiset.

- Ainoa teini-iän ylittänyt asiakas ja siten myös tuttu koko paikassa oli muinainen poikaystävä, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Hän asuu nykyään Kiinassa, mikä ei mitenkään mene yksiin sen kanssa, että meillä oli yhdessä ollessamme sovittamattomia eturistiriitoja ulkomaille haikailuni vuoksi. Elämä muuttaa ihmisiä. Joskus ne ihmiset muuttuvat ihan itsestään.

- Legendaarinen lause: "Lähetään kotiin, siellä on sentään kinkkuleipää."

- Taksimatkalla totesimme myös kategoriaan 'stadilainen sinkku' kuuluvan lapsuudenystävän kanssa, että emme koskaan ikinä enää moiti Helsingin ravintolatarjontaa. Siellä ei sentään tunne itseään ikälopuksi.

Mutta kivaa oli, ja kokemus tuokin. Niitähän tänne on tultu keräilemään.

---------

Korvissa pauhaa edelleen 2000-luvun persoonaton diskobiitti. 90-luvulla siinäkin kuppilassa soitettiin parempaa musiikkia.