Kirjallista kirjailua

Blogeissa on tapana tehdä kaikenlaisia meemejä, listoja ja muita kummallisuuksia. Minäkin aion tänään tehdä sellaisen. Näin tämän jonkun blogissa joskus, ja minusta se oli kiva. En kuitenkaan aio haastaa vappuheilaa tai ketään muutakaan bloginkirjoittajaa tähän samaan leikkiin. Leikin ihan itsekseni.

Kysymys on kirjoista. "Talo ilman kirjoja on kuin huone ilman ikkunaa" kuuluu ehdottomasti Maailmankaikkeuden Parhaat Lauseet -kärkiviisikkoon.

1) Kirjojen määrä kotonasi?

Kirjoja on tornikamarissa joitakin kymmeniä. Nille ei ole hyllytilaa riittävästi, joten ne parveilevat pianon päällä. Hajasijoitettuna omistamiani kirjoja on kuitenkin se lukuisia kertoja tässä blogissa mainittu määrä, 12 isoa pahvilaatikollista. Niiden kohtalo murehduttaa tällä hetkellä: ne eivät mahdu tornikamariin edes pyhän hengen voimalla, eikä niillä kohta saata olla kattoa päänsä päällä.

Kiitos kuitenkin vielä kerran sille ystävälliselle sielulle, joka lupasi pelastaa divariin joutumisella uhatut Wallanderit.

2) Viimeisin ostamasi kirja?

Ostin Tbilisistä ihanasta Prospero's Books -kirjakaupasta kaksikin kirjaa. Toisen nimi on The Georgian Feast, ja siinä on viisi sivua hatsapuriohjeita. Jos et tiedä, mikä on hatsapuri, et tiedä hyvästä mitään. Toinen kirja on Wendell Steavensonin Stories I Stole. Hauskoja Georgia-muisteloita.

3) Viimeiksi lukemasi kirja?

Viimeisin kokonaan lukemani on Anthony De Mellon Havahtuminen. Ajatuksia herättävä eräänlainen elämäntaito-opas. Tällä hetkellä kesken on mm. Bo Carpelanin Kesän varjot, Vasili Gorlovin Kod Mannergeima (venäläinen hullu Da Vinci -koodiparodia, nimeltään siis Mannerheim-koodi), sekä eilen exältä Moskovasta saamani Sergei Minaevin Духless (kirjan juju on se, että sen nimikin on puoliksi venäjää, puoliksi englantia. Sieluton tai hengetön tuosta kai suomennettuna jouhevimmin tulee. 70-luvulla syntyneen menetetyn sukupolven tarina.)

4) 5-6 kirjaa, jotka luet aina uudestaan?

Andreï Makinen Idän sielunmessu. Jotkut kriitikot sanovat sitä Makinen huonoimmaksi teokseksi, minusta se vain on ihan ylettömän kaunis/kauhea tarina ja älyttömän kauniilla kielellä kirjoitettu.

Anna Gavaldan Viiniä keittiössä. Jostain syystä se lohduttaa aina kun on mieli maassa.

Laura Honkasalon Tyttökerho. Tämä on uusi tulokas tälle listalle, sain sen joululahjaksi ja olen lukenut sen tänä vuonna ehkä viitisen kertaa.

Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi. Se vaan on niin hyvä. Ja siitä löytää joka kerta jotain uutta, vaikka sen olisi lukenut sata kertaa.

Mika Waltarin Kiinalainen kissa. Olen aina tykännyt saduista, ja nämä sadut ovat myös aikuisille erityisen suositeltavia. Sitäpaitsi Mika Waltari on lempikirjailijani, ja tämä teos sisältää maailmankaikkeuden parhaan lauseen. Se kuuluu näin: "Vaikka siivet pettäisivät ja syvyydet aukeaisivat, kuitenkin on kaunista lentää." Mottoni jo 90-luvun alusta.

Richard Bachin Lokki Joonatan. Sekin on satu, ja lohtukirja ja kaunis ja hyvä. Ja siitä on joskus alkanut eräs ihan kelvollinen rakkaustarina.

Kas niin, kurkistus kirjalliseen maailmaani on päättynyt.

---------

Tänään soi Olavi Uusivirran Rakkausrunoja. Koska huomasin eilen, että se on ennen muuta Olavin ja minun biisi, ei kenenkään muun. Musiikkejaan esittelevät ihmiset ovat kivoja ja hyödyllisiä, mutta onneksi ne musiikit voi ajan mittaan kaapata ihan omiksi ja itselleen.